Siirry pääsisältöön

Dieettiviikko 7/25

Niin ne viikot vaan vierii eteenpäin. Karkkilakkoni päättymisen siintäessä jouluna, olen jopa laskenut että enää 18 viikkoa jouluun. Kauheaa… Mihin se aika katoaa…

Näistä hyvinkin syvällisistä 😊 pohdinnoista itse asiaan.Huippuviikko takana! 😊Palasin treeneihin ihan uudella innolla ja treenit luistivat älyttömän hyvin. Salia tuli viikkoon 4 kpl ja lisäksi 3 kpl aerobista. Ihanaa kun jaksaa taas tehdä ja tuntee kuinka kroppa vahvistuu.

Syöminen meni myös todella hyvin. Viikolla on aina niin helppo noudattaa samaa kaavaa. Kokkailu ei kuitenkaan ole mitään lempipuuhaani, joten yritän aina päästä mahdollisimman helpolla ruokien suhteen. Enkä kaipaakaan sen kummempaa gourmeeta. Kunhan nälkä lähtee ja jaksaa niin se on tärkeintä. Edelleen pidin lepopäivät hiilarittomina, mutta treenipäivinä treenin jälkeinen ateria sisälsi hiilaria.

Viikonloput on aina sitten vähän haastavampia. Kun rytmi päivässä on ihan erilainen ja ylimääräisiä menoja tuppaa tulemaan. Lauantaina söin lounasta ystävän kanssa ravintolassa. Ihan rehellinen pasta-annos tuli vedettyä. Sitten sunnuntaina tuli nakerrettua ihan turhaan keksejä. Sellaisia vaniljatäytteisiä. Eivät edes kovin hyviä mutta kun teki mieli makeaa. Ihan tyhmää ja turhaa. Leffassa kävin myös viikonloppuna mutta irtokarkkisäkin virkaa toimitti tällä kertaa Cokis zero pullo. Pisteet siitä!

Vaaka oli taas kiltti tänä aamuna. Näytti 800 g miinusta viime viikosta. Siihen olen  Supertyytyväinen!

Nyt tuleva viikko taas treenien suhteen täysiä ja erityishuomiota tulee kiinnittää viikonlopun syömisiin. Yrittää pitää sama rytmi kun aina viikollakin.
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Dieettiviikko 1/25

Olen tyytyväinen. En hypi onnesta tai uhoa että oon niin rautaa, mutta täytyy sanoa että tyytyväinen olen ensimmäiseen viikkoon. Haluaisin uskoa että tämä ensimmäinen viikko on myös vaikein. Ma-ke päivät olivat aivan tuskaa. Väsytti viikonlopun valvomisen jäljiltä. Sokerivieroitusoireet iskivät tosi kovana ja muutenkin suoraan sanottuna vaan v*tutti. Parasta olisi ollut vetää peitto korviin ja nukkua vain kellon ympäri. Mutta eihän sellaista voi normi-ihminen tehdä jolla on työ ja koira hoidettavana. Söin vain ohjeiden mukaan ja toitotin itselleni että kyllä tämä helpottaa. Kyllähän se helpottikin. Torstai ja perjantai menivät jo suht kivuttomasti. Tietysti perjantaina viikonlopun karkkihiiri rupesi kuiskimaan korvaani, mutta vaikka harmitti niin yritin asennoitua että nyt on dieetti ja näillä mennään. Iltapalaksi syödyt mansikat onneksi piristivät perjantai iltaakin. Lauantai päivä meni vielä todella hyvin, mutta illalla. 😢 Olin äitini luona ja veljeni perhe tuli kahville,
Lähetä kommentti
Lue lisää

Dieettiviikko 14/25

Erittäin huono viikko. Maanantai alkoi ihan hyvin, kävin salilla tekemässä treenin ja pysyin ruokavaliossa. Illalla olo oli kuitenkin jotenkin ihmeellinen. Vatsaa väänsi ja olo tuntui kuumeiselta. Ja jotenkin ahdisti hirveästi. Enkä saanut seuraavana yönä nukuttuakaan.  Siitä lähti sitten alamäki. Päätin että sali saa tältä viikolta jäädä. Kun oli vaan niin huono olo. No sitten kun en salille pääse niin eihän se syöminenkään pysy ruodussa. Aloin taas kyseenalaistamaan kaikkea. Sitä kun paino ei tipu. Ja syönkö nyt kuitenkaan oikein kun yritän kituuttaa aika pienelläkin ruokavaliolla. Olenko pilannut aineenvaihduntani niin lopullisesti että laihduttaminen ei yksinkertaisesti enää onnistu. Voinko saavuttaa pienempää olomuotoa ensi vuoden syksyyn mennessä jolloin tarkoituksena oli ottaa yksi askel kohti unelmia. Tietysti elämässä on myös monia muita asioita mitkä vaikuttavat mieleen ja siihen miten hyvin pystyy laihdutusprojektiin keskittymään. Asioita joita en halua ”julkisesti” sen
Lähetä kommentti
Lue lisää

Viikkoraportti 18

Projekti rullaa taas hyvällä fiiliksellä. Ehkä se on  sekin  kun ei ota turhaa stressiä tuosta syömisestä, vaan syö ohjeiden mukaan niin kaikki sujuu. Melkein kirjoitin  tuohon  että syö kun on nälkä. Mutta ei se aina ihan niin mene.  Vuosien laihdutus ja lihomiskierre,  kituuttiminen  ja ahmiminen on saanut aikaan sen, että en enää luota kehooni siinä  suhteessa  että se kertoisi milloin pitää syödä. Kaikki naistenlehtien laihdutusohjeet  aina hehkuttavat  että täytyy kuunnella itseään ja syödä sitä mitä tekee mieli ja antaa kehon kertoa koska on syötävä. Mutta kun ruokailutottumukset ovat niin useasti ja pitkään olleet vinossa, ei siihen vaan voi enää luottaa. Tällöin on parempi luottaa ammattilaisen laatimiin ohjeisiin. Joku saattaa joskus nauraakin, kun katson  kellosta että kohta on taas syötävä. Mutta näin on minulle parasta.  En siis orjallisesti noudata kelloa, mutta pidän  huolen  että ruokailujen välillä on ainakin se 2,5 h ja maksimissaan 4 h.  Valkun  kanssa on sov
Lähetä kommentti
Lue lisää