Siirry pääsisältöön

Dieettiviikko 8/25

Ihan huikeen hyvä viikko! Voi vitsit! Kaikki vaan menee nyt niin hyvin.
Treenejä viikkoon tuli taas se 4 kpl ja saman verran aerobisia. Pientä väsymystä oli havaittavissa loppuviikon reeneissä, joten päätin pitää hiilaritankkauksen eilen. Ja ei kyseessä ei ollut mässypäivä niin kuin silloin joskus ennen. Vaan nyt päätin tehdä tankkauksenkin ohjeiden mukaan.

Miksi siis hiilaritankkaus? Tässä lainattu Pauliinan blogista nsvirallista tietoa:
” Hiilaritankkaus täyttää lihaksen glykogeenivarastot, joka mahdollistaa kovemmat treenit tankkauksen jälkeisellä viikolla. Sen vuoksi rasva palaa kohisten ja lihasmassa säilyy entistä varmemmin, verrattuna pitkään pelkillä miinuksilla olemiseen. Hiilaritankkaus laskee leptiini -hormonin tasoja, eli dieetillä vaivaava näläntunne saa helpotusta. Myös henkinen puoli hyötyy tankkauksesta. ” (http://pauliinafitworld.fitfashion.fi/2017/02/12/hiilaritankkaus/)
Tankkauksen toteutus meni lähes ohjeiden mukaan. Ylimääräistäkin kyllä oli. Mm keksejä ja pari pullan palaa. En tiedä millainen olo tankkauksesta oikeasti pitäisi tulla, mutta oloni oli erittäin huono eilen. En tykkää enää siitä ähky fiiliksestä. Pieni nälän tunne on parempi. Tänä aamunakin olo oli tosi tukkoinen. Iltapäivästä menen salille joten saa nähdä miten tankkaus on siihen vaikuttanut.
Painon otin sunnuntai aamuna ennen tankkausta. Miinusta oli 1,4 kg! Jes! Nyt päästiin alle 110 kg. Tarkalleen ottaen paino oli 109,4 kg. Tavoitteena tosiaan jouluun mennessä olisi päästä kaksinumeroisiin. Jouluun on vielä 17 viikkoa ja pudotettavia kiloja n.10, joten toistaiseksi luvut ovat puolellani, mutta silti pitää töitä tehdä täysiä. 😊



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Dieettiviikko 1/25

Olen tyytyväinen. En hypi onnesta tai uhoa että oon niin rautaa, mutta täytyy sanoa että tyytyväinen olen ensimmäiseen viikkoon. Haluaisin uskoa että tämä ensimmäinen viikko on myös vaikein. Ma-ke päivät olivat aivan tuskaa. Väsytti viikonlopun valvomisen jäljiltä. Sokerivieroitusoireet iskivät tosi kovana ja muutenkin suoraan sanottuna vaan v*tutti. Parasta olisi ollut vetää peitto korviin ja nukkua vain kellon ympäri. Mutta eihän sellaista voi normi-ihminen tehdä jolla on työ ja koira hoidettavana. Söin vain ohjeiden mukaan ja toitotin itselleni että kyllä tämä helpottaa. Kyllähän se helpottikin. Torstai ja perjantai menivät jo suht kivuttomasti. Tietysti perjantaina viikonlopun karkkihiiri rupesi kuiskimaan korvaani, mutta vaikka harmitti niin yritin asennoitua että nyt on dieetti ja näillä mennään. Iltapalaksi syödyt mansikat onneksi piristivät perjantai iltaakin. Lauantai päivä meni vielä todella hyvin, mutta illalla. 😢 Olin äitini luona ja veljeni perhe tuli kahville,

Dieettiviikko 14/25

Erittäin huono viikko. Maanantai alkoi ihan hyvin, kävin salilla tekemässä treenin ja pysyin ruokavaliossa. Illalla olo oli kuitenkin jotenkin ihmeellinen. Vatsaa väänsi ja olo tuntui kuumeiselta. Ja jotenkin ahdisti hirveästi. Enkä saanut seuraavana yönä nukuttuakaan.  Siitä lähti sitten alamäki. Päätin että sali saa tältä viikolta jäädä. Kun oli vaan niin huono olo. No sitten kun en salille pääse niin eihän se syöminenkään pysy ruodussa. Aloin taas kyseenalaistamaan kaikkea. Sitä kun paino ei tipu. Ja syönkö nyt kuitenkaan oikein kun yritän kituuttaa aika pienelläkin ruokavaliolla. Olenko pilannut aineenvaihduntani niin lopullisesti että laihduttaminen ei yksinkertaisesti enää onnistu. Voinko saavuttaa pienempää olomuotoa ensi vuoden syksyyn mennessä jolloin tarkoituksena oli ottaa yksi askel kohti unelmia. Tietysti elämässä on myös monia muita asioita mitkä vaikuttavat mieleen ja siihen miten hyvin pystyy laihdutusprojektiin keskittymään. Asioita joita en halua ”julkisesti” sen

Viikkoraportti 18

Projekti rullaa taas hyvällä fiiliksellä. Ehkä se on  sekin  kun ei ota turhaa stressiä tuosta syömisestä, vaan syö ohjeiden mukaan niin kaikki sujuu. Melkein kirjoitin  tuohon  että syö kun on nälkä. Mutta ei se aina ihan niin mene.  Vuosien laihdutus ja lihomiskierre,  kituuttiminen  ja ahmiminen on saanut aikaan sen, että en enää luota kehooni siinä  suhteessa  että se kertoisi milloin pitää syödä. Kaikki naistenlehtien laihdutusohjeet  aina hehkuttavat  että täytyy kuunnella itseään ja syödä sitä mitä tekee mieli ja antaa kehon kertoa koska on syötävä. Mutta kun ruokailutottumukset ovat niin useasti ja pitkään olleet vinossa, ei siihen vaan voi enää luottaa. Tällöin on parempi luottaa ammattilaisen laatimiin ohjeisiin. Joku saattaa joskus nauraakin, kun katson  kellosta että kohta on taas syötävä. Mutta näin on minulle parasta.  En siis orjallisesti noudata kelloa, mutta pidän  huolen  että ruokailujen välillä on ainakin se 2,5 h ja maksimissaan 4 h.  Valkun  kanssa on sov