Siirry pääsisältöön

Viikkoraportti 15

Joo, eli enää en halua kirjoittaa tai laskea dieettiviikkoja. Eikä enää ole mitään päättymisaikaa. 

Taas mentiin alaspäin ja kovaa tässä elämäntapamuutoksessa. Miksi?

-aloin taas punnitsemaan itseäni. En pysty suhtautumaan vaa’an lukemiin oikein, tai hyväksyä sitä että se ei ole koko ajan laskusuunnassa. Vaikka kiloja ei ole lähtenyt niin mittanauha näyttää vatsasta 10 cm vähemmän, niin pakkohan jotain muutosta on täytynyt tulla.

-pidin ”vapaasyöntipäivän”. Viikonloppuisin. Lauantaisin. Lauantaista se levisi sunnuntain puolelle. Ja sitten olikin jo ihan sama jos aloitan sen jo perjantai iltana. Eli loppujen lopuksi mässäsin kolme päivää putkeen.

-treeneistä tykkäsin. Mutta niitäkin aloin pelkäämään jos punnitus päivä oli lähestymässä. Tein vähän iisimmin ettei vaan lihakset kerää liikaa nestettä ja näytä sitten vaa’alla suurempia lukemia. Ei mitään järkeä!

-asetin itselleni deadlinen. Siihen ja siihen mennessä minun on painettava sen ja sen verran. Ei hyvä! Tulee stressiä ja alkaa ahdistamaan. Alan kituuttamaan yhä pienemmällä ja pienemmällä ruualla, jotta tavoite olisi saavutettu. 

-negatiiviset ajatukset. Olen luuseri ja surkimus kun en onnistu. Enkä tule ikinä onnistumaankaan.


Nyt siis pöydän puhdistus ja uudella innolla. Tämä raportointi jatkukoon niin kauan kuin tarvis. Tämä ei ole mikään 25 viikon puristus vaan se tulee viemään paljon kauemmin. Ja se tosiasia on vain hyväksyttävä. Nyt syödään valkun ohjeiden mukaan. Oikeesti siis syödään! Jotta tämä kroppa saadaan taas käyntiin kunnolla. Ei deadlineja! Oikeasti! 

Vielä ei ole sitä hyvää fiilistä tai flowta, mutta ennen kuin se löytyy taas oikeasti niin yritän ainakin esittää. Tiedän että se taas jostain putkahtaa kun menen ohjeiden mukaan. Jes!
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Dieettiviikko 1/25

Olen tyytyväinen. En hypi onnesta tai uhoa että oon niin rautaa, mutta täytyy sanoa että tyytyväinen olen ensimmäiseen viikkoon. Haluaisin uskoa että tämä ensimmäinen viikko on myös vaikein. Ma-ke päivät olivat aivan tuskaa. Väsytti viikonlopun valvomisen jäljiltä. Sokerivieroitusoireet iskivät tosi kovana ja muutenkin suoraan sanottuna vaan v*tutti. Parasta olisi ollut vetää peitto korviin ja nukkua vain kellon ympäri. Mutta eihän sellaista voi normi-ihminen tehdä jolla on työ ja koira hoidettavana. Söin vain ohjeiden mukaan ja toitotin itselleni että kyllä tämä helpottaa. Kyllähän se helpottikin. Torstai ja perjantai menivät jo suht kivuttomasti. Tietysti perjantaina viikonlopun karkkihiiri rupesi kuiskimaan korvaani, mutta vaikka harmitti niin yritin asennoitua että nyt on dieetti ja näillä mennään. Iltapalaksi syödyt mansikat onneksi piristivät perjantai iltaakin. Lauantai päivä meni vielä todella hyvin, mutta illalla. 😢 Olin äitini luona ja veljeni perhe tuli kahville,
Lähetä kommentti
Lue lisää

Dieettiviikko 14/25

Erittäin huono viikko. Maanantai alkoi ihan hyvin, kävin salilla tekemässä treenin ja pysyin ruokavaliossa. Illalla olo oli kuitenkin jotenkin ihmeellinen. Vatsaa väänsi ja olo tuntui kuumeiselta. Ja jotenkin ahdisti hirveästi. Enkä saanut seuraavana yönä nukuttuakaan.  Siitä lähti sitten alamäki. Päätin että sali saa tältä viikolta jäädä. Kun oli vaan niin huono olo. No sitten kun en salille pääse niin eihän se syöminenkään pysy ruodussa. Aloin taas kyseenalaistamaan kaikkea. Sitä kun paino ei tipu. Ja syönkö nyt kuitenkaan oikein kun yritän kituuttaa aika pienelläkin ruokavaliolla. Olenko pilannut aineenvaihduntani niin lopullisesti että laihduttaminen ei yksinkertaisesti enää onnistu. Voinko saavuttaa pienempää olomuotoa ensi vuoden syksyyn mennessä jolloin tarkoituksena oli ottaa yksi askel kohti unelmia. Tietysti elämässä on myös monia muita asioita mitkä vaikuttavat mieleen ja siihen miten hyvin pystyy laihdutusprojektiin keskittymään. Asioita joita en halua ”julkisesti” sen
Lähetä kommentti
Lue lisää

Viikkoraportti 18

Projekti rullaa taas hyvällä fiiliksellä. Ehkä se on  sekin  kun ei ota turhaa stressiä tuosta syömisestä, vaan syö ohjeiden mukaan niin kaikki sujuu. Melkein kirjoitin  tuohon  että syö kun on nälkä. Mutta ei se aina ihan niin mene.  Vuosien laihdutus ja lihomiskierre,  kituuttiminen  ja ahmiminen on saanut aikaan sen, että en enää luota kehooni siinä  suhteessa  että se kertoisi milloin pitää syödä. Kaikki naistenlehtien laihdutusohjeet  aina hehkuttavat  että täytyy kuunnella itseään ja syödä sitä mitä tekee mieli ja antaa kehon kertoa koska on syötävä. Mutta kun ruokailutottumukset ovat niin useasti ja pitkään olleet vinossa, ei siihen vaan voi enää luottaa. Tällöin on parempi luottaa ammattilaisen laatimiin ohjeisiin. Joku saattaa joskus nauraakin, kun katson  kellosta että kohta on taas syötävä. Mutta näin on minulle parasta.  En siis orjallisesti noudata kelloa, mutta pidän  huolen  että ruokailujen välillä on ainakin se 2,5 h ja maksimissaan 4 h.  Valkun  kanssa on sov
Lähetä kommentti
Lue lisää