Siirry pääsisältöön

Viikkoraportti 16


Hyvä viikko pitkästä aikaa. Näinhän sen pitäiskin mennä. Syödään tarpeeksi ja säännöllisesti. Ja treenataan kovaa. 

Maanantaikaan ei ollut kovin rankka, vaikka ajattelin että viikonlopun mässäilyjen jäljiltä saisi taas kärsiä jäätävistä vieroitusoireista. Mutta ei, en joutunut edes buranaanturvautumaan. Se pieni orastavakin päänsärky lähti heti kun treenissä sain hartioita kunnolla liikkeelle.

Isommille aterioille pitäisi aina saada mahdutettua kasviksia. Olen TODELLA huono syömään kasviksia. En tykkää niiden mausta tai koostumuksesta. Salaatti on ihan ok, mutta välillä kaipaa ns lämmintä lisuketta eikä aina vaan kylmiä salaatinlehtiä. Mutta nyt olen keksinyt hyvän keinon tähänkin ongelmaan. Keitän pussillisen kukkakaalia ja pussillisen parsakaalia erittäin pehmeiksi. Sitten kun otan ne kattilasta pois muussaan ne eräänlaiseksi soseeksi. Suolaa vähän päälle ja sitä sitten syön kanan kera. Voi vitsit on muuten hyvää. Ja tosiaan lämmitän sitten tämän koko satsin mikrossa niin onpaljon mukavampi syödä lämmintä ruokaa. 

Viikonlopussa oli taas omat haasteensa. Olin lapsuudenkodissa viettämässä viikonloppua, ja siellä sitä keksiä ja pullaa on aina tarjolla. Olin totuttanut itseni siihen että kun käyn keittiössä voin aina samalla napsaista yhden tai kaksi keksiä. Mutta eihän siitä tule mitään. Niistäkin huomaamatta napsituista kertyy ihan uskomattoman paljon kaloreita. No onnistuin olemaan ottamatta yhtäkään! Hyvä minä! Iltapalaksi söinkin suunnitellusti Lohilon prodejäätelöä, mikä on ihan parasta. <3 Cookie Dough on tämänhetkinen suosikkini. Sunnuntaina söin luvan kanssa cheat mealini. Eli 4 kauraleipää juustolla ja mutakakun. Oli hyvää, mutta nopeasti tuli ähky ja ällö olo.

Fiilis on jo 100x parempi. Vaa’alla olen hypännyt valkun kielloista huolimatta. Nyt aion viedä sen äitini luokse piiloon, ettei tule edes kiusausta. Ihan turhaa itsensä kiduttamista. Pääsee siitäkin. Ja vasta sitten luvan kanssa käyn sillä. Tuossa marraskuun lopulla suunnilleen. Jotta tiedetään missä mennään ja miten ruokavalio sopii. Nyt vaan all out!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Dieettiviikko 1/25

Olen tyytyväinen. En hypi onnesta tai uhoa että oon niin rautaa, mutta täytyy sanoa että tyytyväinen olen ensimmäiseen viikkoon. Haluaisin uskoa että tämä ensimmäinen viikko on myös vaikein. Ma-ke päivät olivat aivan tuskaa. Väsytti viikonlopun valvomisen jäljiltä. Sokerivieroitusoireet iskivät tosi kovana ja muutenkin suoraan sanottuna vaan v*tutti. Parasta olisi ollut vetää peitto korviin ja nukkua vain kellon ympäri. Mutta eihän sellaista voi normi-ihminen tehdä jolla on työ ja koira hoidettavana. Söin vain ohjeiden mukaan ja toitotin itselleni että kyllä tämä helpottaa. Kyllähän se helpottikin. Torstai ja perjantai menivät jo suht kivuttomasti. Tietysti perjantaina viikonlopun karkkihiiri rupesi kuiskimaan korvaani, mutta vaikka harmitti niin yritin asennoitua että nyt on dieetti ja näillä mennään. Iltapalaksi syödyt mansikat onneksi piristivät perjantai iltaakin. Lauantai päivä meni vielä todella hyvin, mutta illalla. 😢 Olin äitini luona ja veljeni perhe tuli kahvi...

Kaikkensa antava...

Mitä jos annan kaikkeni tälle projektille loppuvuoden. Heinäkuun ekasta viikosta lähtien seuraavat 26 viikkoa täysiä. All out. Niinku toi mun fitfarmin valmennuskin sanoo. ☺ 26 viikkoa dieettiä. Pilkun tarkkaa ohjeiden noudattamista. Syödään ja tankataan niin kuin ohjeissa sanotaan ja levätään kun käsketaan. Mitäs jos et kävisi vaa’alla ollenkaan. Seuraisit vaan kuinka kroppa (toivottavasti) muuttuu. Vaaka aiheuttaa vain ahdistusta ja ketutusta. Sillä lukemalla ei oikeasti ole väliä!!! Kunhan näyttäisi hyvältä valokuvissa. Kunhan vaatteet tuntuisi kivalta ja treenaaminen hyvältä. ”Vapaita” syömisiä ei tulisi. Ei ainakaan viikon mittaisia. Maksimissaan yks päivä. Mieluummin juuri se tankkauspäivä jos olisi pakko karkkia saada. Ei övereitä treenaamisen tai syömisen suhteen. Tasaista puurtamista. Uskoa itseen ja uskoa omaan projektiin ja siihen että se kantaa. Nimenomaan tuo tasaisuus täytyy pitää mielessä. Eihän mun kroppa rukka tiedä mitä sen pitäis tehdä ku välil saa muutama...