Siirry pääsisältöön

Ensimmäinen

Eka blogipostaus ever. Tätäkö kaikki nykyään tekee. Miksi siis minäkin? Sen takia että haluan tehdä tästä eräänläisen päiväkirjan. Edistyksestäni, muutoksestani ja henkisestä kasvustani. Mikäli se kiinnostaa tai auttaa jotakuta muutakin on se vain hieno lisä. Toivon että jonain päivänä voin palata teksteihini ja katsoa mihin suuntaan on menty. Varma olen siitä että haluan jakaa ajatuksiani, epävarma olen vielä siitä kuinka julkisesti. Sen vuoksi haluan pitää henkilöllisyyteni vielä hiukan pimennossa. Myös tämä on yksi henkisen kasvuni tavoite. Avoimesti näyttää kuka olen ja mitä ajattelen pelkäämättä mitä muut ajattelevat. Katsotaan pääsenkö jonain päivänä siihen tavoitteeseen. 

Ensisijaisesti voisin luokitella tämän laihdutusblogiksi. Sitä lähes koko elämäni on ollut, laihduttamista. Pienestä tytöstä lähtien olen ollut ”pyöreä” aikuisena ”lihava”. Tällä hetkellä bmi:n mukaan sairaalloisen lihava. Painoni on vaihdellut aikuisiällä 75-123 kg välillä. Hurjaa, vasta itsekin tajusin kun sen tuohon kirjoitin. Lähes 50 kilon painonvaihtelu. Viimeisin projekti on lähtenyt käyntiin keväällä 2016. Fitfarmin ohjeilla painoa on nyt lähtenyt 17 kg, eli tämän hetkinen paino on 106 kg. Olisiko tämä ”lopullinen” matka. Saisinko nyt kiloja pois, paremman olon ja mikä tärkeintä onnistuisin siinä pysyvästi. Se jää nähtäväksi…
Muuten elämääni kuuluu työtä asiakaspalvelussa, koiraäitinä olemista, perhettä ja kavereita. 
Blogin nimi Steps to dreams avautuu varmasti matkan varrella, mutta toivon että tässä ollaan matkalla kohti unelmiani. ☺☺☺☺
Jos käyt tekstejäni lukemassa niin olisi kiva jos jättäisit tervehdyksen tai kommentin. Kuviakin on jatkossa luvassa. Lupaan sen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Dieettiviikko 1/25

Olen tyytyväinen. En hypi onnesta tai uhoa että oon niin rautaa, mutta täytyy sanoa että tyytyväinen olen ensimmäiseen viikkoon. Haluaisin uskoa että tämä ensimmäinen viikko on myös vaikein. Ma-ke päivät olivat aivan tuskaa. Väsytti viikonlopun valvomisen jäljiltä. Sokerivieroitusoireet iskivät tosi kovana ja muutenkin suoraan sanottuna vaan v*tutti. Parasta olisi ollut vetää peitto korviin ja nukkua vain kellon ympäri. Mutta eihän sellaista voi normi-ihminen tehdä jolla on työ ja koira hoidettavana. Söin vain ohjeiden mukaan ja toitotin itselleni että kyllä tämä helpottaa. Kyllähän se helpottikin. Torstai ja perjantai menivät jo suht kivuttomasti. Tietysti perjantaina viikonlopun karkkihiiri rupesi kuiskimaan korvaani, mutta vaikka harmitti niin yritin asennoitua että nyt on dieetti ja näillä mennään. Iltapalaksi syödyt mansikat onneksi piristivät perjantai iltaakin. Lauantai päivä meni vielä todella hyvin, mutta illalla. 😢 Olin äitini luona ja veljeni perhe tuli kahvi...

Kaikkensa antava...

Mitä jos annan kaikkeni tälle projektille loppuvuoden. Heinäkuun ekasta viikosta lähtien seuraavat 26 viikkoa täysiä. All out. Niinku toi mun fitfarmin valmennuskin sanoo. ☺ 26 viikkoa dieettiä. Pilkun tarkkaa ohjeiden noudattamista. Syödään ja tankataan niin kuin ohjeissa sanotaan ja levätään kun käsketaan. Mitäs jos et kävisi vaa’alla ollenkaan. Seuraisit vaan kuinka kroppa (toivottavasti) muuttuu. Vaaka aiheuttaa vain ahdistusta ja ketutusta. Sillä lukemalla ei oikeasti ole väliä!!! Kunhan näyttäisi hyvältä valokuvissa. Kunhan vaatteet tuntuisi kivalta ja treenaaminen hyvältä. ”Vapaita” syömisiä ei tulisi. Ei ainakaan viikon mittaisia. Maksimissaan yks päivä. Mieluummin juuri se tankkauspäivä jos olisi pakko karkkia saada. Ei övereitä treenaamisen tai syömisen suhteen. Tasaista puurtamista. Uskoa itseen ja uskoa omaan projektiin ja siihen että se kantaa. Nimenomaan tuo tasaisuus täytyy pitää mielessä. Eihän mun kroppa rukka tiedä mitä sen pitäis tehdä ku välil saa muutama...

Viikkoraportti 16

Hyvä viikko pitkästä aikaa. Näinhän sen  pitäiskin  mennä. Syödään tarpeeksi ja säännöllisesti. Ja treenataan kovaa.  Maanantaikaan ei ollut kovin rankka, vaikka ajattelin että viikonlopun mässäilyjen jäljiltä saisi taas kärsiä jäätävistä vieroitusoireista. Mutta ei, en joutunut edes  buranaan turvautumaan. Se pieni orastavakin päänsärky lähti heti kun treenissä sain hartioita kunnolla liikkeelle. Isommille aterioille pitäisi aina saada mahdutettua kasviksia. Olen TODELLA huono syömään kasviksia. En tykkää niiden mausta tai koostumuksesta. Salaatti on ihan ok, mutta välillä kaipaa  ns  lämmintä lisuketta eikä aina vaan kylmiä salaatinlehtiä. Mutta nyt olen keksinyt hyvän keinon tähänkin ongelmaan. Keitän pussillisen kukkakaalia ja pussillisen parsakaalia erittäin pehmeiksi. Sitten kun otan ne kattilasta pois  muussaan  ne eräänlaiseksi soseeksi. Suolaa vähän päälle ja sitä sitten syön kanan kera. Voi vitsit on muuten hyvää. Ja tosiaan...