Siirry pääsisältöön

Jotain hyvääkin

En halua suodattaa tänne pelkästään negatiivisia ajatuksia. Vaikka kamppailen laihdutuksen kanssa ja se vie suuren osan ajastani, niin minulla on on silti moni asia elämässä erittäin hyvin ja monesta asiasta saan olla kiitollinen

Perhe – Olen kiitollinen ihanasta perheestäni. Isäni kuoleman jälkeen tuntuu että olemme hitsautuneet vielä enemmän yhteen. Äitini, siskoni, veljeni ja veljen perhe ovat minulle tärkeimpiä ihmisiä elämässäni ja tiedän että voin aina luottaa heidän apuun ja tukeen kun sitä tarvitsen.

Koira – Kaksi vuotta sitten tein pitkäaikaisesta unelmastani totta kun päätin hankkia nelijalkaisen karvalapseni. En ikinä uskonut kuinka paljon iloa tuo pikkuinen karvapallero elämääni tuokaan. Ihan sama kuinka huono päivä olisi ollut, hän saa AINA hymyn huulilleni. Iltaisin, kun tämä pallero käpertyy kainalooni nukkumaan, olen maailman onnellisin.


Oma koti – Olen ollut asunnon omistaja nyt jo neljä vuotta. Mielestäni oman asunnon osto oli erittäin järkevä päätös. Se on minun vanhuuden eläkerahastoni. Joka kuukausi on kuin laittaisin rahaa säästöön kun maksan asuntolainaani pois. Kaikenlisäksi pieni yksiöni on aivan ihana.

Ystävät - Minulla on monia kavereita mutta vain muutama tosiystävä. Ystävä joka tietää minusta kaiken. Olen niin onnellinen että minulla on ihminen jolle voin puhua mistä tahansa ja hän ymmärtää.❤

Aina välillä on hyvä muistuttaa itseään ja ihan vaikka listata ylös että ”näistä asioista olen kiitollinen ja onnellinen”. Nykyään liikaa keskitytään negatiivisiin, kuluttaviin asioihin eikä muisteta niitä hyviä asioita. Ihmiset valittavat aivan liikaa… Mikäli joku asia on elämässä huonosti, niin samalla kun keskittyy sen korjaamiseen voi pitää mielessä nämä positiiviset asiat. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Dieettiviikko 1/25

Olen tyytyväinen. En hypi onnesta tai uhoa että oon niin rautaa, mutta täytyy sanoa että tyytyväinen olen ensimmäiseen viikkoon. Haluaisin uskoa että tämä ensimmäinen viikko on myös vaikein. Ma-ke päivät olivat aivan tuskaa. Väsytti viikonlopun valvomisen jäljiltä. Sokerivieroitusoireet iskivät tosi kovana ja muutenkin suoraan sanottuna vaan v*tutti. Parasta olisi ollut vetää peitto korviin ja nukkua vain kellon ympäri. Mutta eihän sellaista voi normi-ihminen tehdä jolla on työ ja koira hoidettavana. Söin vain ohjeiden mukaan ja toitotin itselleni että kyllä tämä helpottaa. Kyllähän se helpottikin. Torstai ja perjantai menivät jo suht kivuttomasti. Tietysti perjantaina viikonlopun karkkihiiri rupesi kuiskimaan korvaani, mutta vaikka harmitti niin yritin asennoitua että nyt on dieetti ja näillä mennään. Iltapalaksi syödyt mansikat onneksi piristivät perjantai iltaakin. Lauantai päivä meni vielä todella hyvin, mutta illalla. 😢 Olin äitini luona ja veljeni perhe tuli kahvi...

Kaikkensa antava...

Mitä jos annan kaikkeni tälle projektille loppuvuoden. Heinäkuun ekasta viikosta lähtien seuraavat 26 viikkoa täysiä. All out. Niinku toi mun fitfarmin valmennuskin sanoo. ☺ 26 viikkoa dieettiä. Pilkun tarkkaa ohjeiden noudattamista. Syödään ja tankataan niin kuin ohjeissa sanotaan ja levätään kun käsketaan. Mitäs jos et kävisi vaa’alla ollenkaan. Seuraisit vaan kuinka kroppa (toivottavasti) muuttuu. Vaaka aiheuttaa vain ahdistusta ja ketutusta. Sillä lukemalla ei oikeasti ole väliä!!! Kunhan näyttäisi hyvältä valokuvissa. Kunhan vaatteet tuntuisi kivalta ja treenaaminen hyvältä. ”Vapaita” syömisiä ei tulisi. Ei ainakaan viikon mittaisia. Maksimissaan yks päivä. Mieluummin juuri se tankkauspäivä jos olisi pakko karkkia saada. Ei övereitä treenaamisen tai syömisen suhteen. Tasaista puurtamista. Uskoa itseen ja uskoa omaan projektiin ja siihen että se kantaa. Nimenomaan tuo tasaisuus täytyy pitää mielessä. Eihän mun kroppa rukka tiedä mitä sen pitäis tehdä ku välil saa muutama...

Viikkoraportti 16

Hyvä viikko pitkästä aikaa. Näinhän sen  pitäiskin  mennä. Syödään tarpeeksi ja säännöllisesti. Ja treenataan kovaa.  Maanantaikaan ei ollut kovin rankka, vaikka ajattelin että viikonlopun mässäilyjen jäljiltä saisi taas kärsiä jäätävistä vieroitusoireista. Mutta ei, en joutunut edes  buranaan turvautumaan. Se pieni orastavakin päänsärky lähti heti kun treenissä sain hartioita kunnolla liikkeelle. Isommille aterioille pitäisi aina saada mahdutettua kasviksia. Olen TODELLA huono syömään kasviksia. En tykkää niiden mausta tai koostumuksesta. Salaatti on ihan ok, mutta välillä kaipaa  ns  lämmintä lisuketta eikä aina vaan kylmiä salaatinlehtiä. Mutta nyt olen keksinyt hyvän keinon tähänkin ongelmaan. Keitän pussillisen kukkakaalia ja pussillisen parsakaalia erittäin pehmeiksi. Sitten kun otan ne kattilasta pois  muussaan  ne eräänlaiseksi soseeksi. Suolaa vähän päälle ja sitä sitten syön kanan kera. Voi vitsit on muuten hyvää. Ja tosiaan...