Toka dieettiviikko takana. Raportti tulee vähän myöhässä, sillä maanantai oli töistä vapaa, joten ”lomailin” sitten vielä sen päivän.
Toka viikko meni tosi hyvin. Nimenomaan viikko. Viikonloppu ei sitten niinkään. Viikolla tosiaan söin pilkuntarkasti ja treenasin. Lauantaikin meni vielä ihan ok. Vaikkakin silloin tuli syötyä ulkona ravintolassa. Ja ei, en valinnut listalta kaikista kevyintä ja dieettiin sopivaa vaihtoehtoa, vaan tein tietoisen päätöksen ottaa sellaisen annoksen minkä halusin. Eli silloin tuli syötyä vain yksi iso annos päivän aikana. Mutta muuten ok. Sunnuntaina sitten oli syntymäpäiväjuhlat perheessä ja herkkuja tuli syötyä ihan liikaa. Kakkua, keksejä ja karjalanpiirakoita. Sen verran että oli oikeasti huono olo. Huoh, ei hyvä juttu. Kehtaanko edes kertoa tähän tekstiin eilisestä. Eilen piti olla jo kunnolla, mutta kun vapaa. Menin ostoksille ja tietenkin taas tuli syötyä ulkona. Enkä taaskaan valinnut listan kevyintä vaihtoehtoa. L Lisäksi illalla vielä suklaacashew pähkinöitä pussillinen ja nachoja. +3 pullaa. Ai kauheeta. Mistä tämä ahmintahirviö taas pääsi valloilleen.
Treenejä tuli viime viikkoon neljä kertaa ja lisäksi neljä aerobista. Siitä iso peukku.
Jatkossa täytyy ottaa harkintaan nuo ravintolakäynnit. Onko ok syödä silloin kunnon annos, koska ravintolakäyntejä ei kuitenkaan tule niin usein. Ei edes kerta viikkoon. Vai pitäisikö nyt dieetin aikana pitää tiukka linja myös ulkona syödessä. Se siis mietinnän alle.
Kerronko vielä salaisuuden. Vaikka vannoin vaa’attomuutta alussa niin olen silti punninnut itseni kerran viikossa. Painoa on nyt alusta lähtenyt 3,3 kg. Ja aloituspaino ei ollut 112 kg kuten alun perin luulin vaan huikeat 115 kg. Kun siis punnitsin itseni tutulla ja turvallisella vaa’alla. Eli siitä siis lähdettiin. Haluaisin ehkä sittenkin punnita itseni joka viikko, jotta tiedän missä mennään. Mutta yritän suhtautua siihen neutraalimmin kuin aikasemmin. Eli en anna sen lukeman määritellä oloani tai fiilista seuraavalle viikolle. Välillä tulee tasaus vaiheita ja silloin täytyy vain painaa eteenpäin.
Nyt kurkkua vähän kutittelee ja olo tuntuu tukkoiselta. Mutta katsotaan josko menisi pienellä ohi. Nyt vaan eteenpäin.
Toka viikko meni tosi hyvin. Nimenomaan viikko. Viikonloppu ei sitten niinkään. Viikolla tosiaan söin pilkuntarkasti ja treenasin. Lauantaikin meni vielä ihan ok. Vaikkakin silloin tuli syötyä ulkona ravintolassa. Ja ei, en valinnut listalta kaikista kevyintä ja dieettiin sopivaa vaihtoehtoa, vaan tein tietoisen päätöksen ottaa sellaisen annoksen minkä halusin. Eli silloin tuli syötyä vain yksi iso annos päivän aikana. Mutta muuten ok. Sunnuntaina sitten oli syntymäpäiväjuhlat perheessä ja herkkuja tuli syötyä ihan liikaa. Kakkua, keksejä ja karjalanpiirakoita. Sen verran että oli oikeasti huono olo. Huoh, ei hyvä juttu. Kehtaanko edes kertoa tähän tekstiin eilisestä. Eilen piti olla jo kunnolla, mutta kun vapaa. Menin ostoksille ja tietenkin taas tuli syötyä ulkona. Enkä taaskaan valinnut listan kevyintä vaihtoehtoa. L Lisäksi illalla vielä suklaacashew pähkinöitä pussillinen ja nachoja. +3 pullaa. Ai kauheeta. Mistä tämä ahmintahirviö taas pääsi valloilleen.
Treenejä tuli viime viikkoon neljä kertaa ja lisäksi neljä aerobista. Siitä iso peukku.
Jatkossa täytyy ottaa harkintaan nuo ravintolakäynnit. Onko ok syödä silloin kunnon annos, koska ravintolakäyntejä ei kuitenkaan tule niin usein. Ei edes kerta viikkoon. Vai pitäisikö nyt dieetin aikana pitää tiukka linja myös ulkona syödessä. Se siis mietinnän alle.
Kerronko vielä salaisuuden. Vaikka vannoin vaa’attomuutta alussa niin olen silti punninnut itseni kerran viikossa. Painoa on nyt alusta lähtenyt 3,3 kg. Ja aloituspaino ei ollut 112 kg kuten alun perin luulin vaan huikeat 115 kg. Kun siis punnitsin itseni tutulla ja turvallisella vaa’alla. Eli siitä siis lähdettiin. Haluaisin ehkä sittenkin punnita itseni joka viikko, jotta tiedän missä mennään. Mutta yritän suhtautua siihen neutraalimmin kuin aikasemmin. Eli en anna sen lukeman määritellä oloani tai fiilista seuraavalle viikolle. Välillä tulee tasaus vaiheita ja silloin täytyy vain painaa eteenpäin.
Nyt kurkkua vähän kutittelee ja olo tuntuu tukkoiselta. Mutta katsotaan josko menisi pienellä ohi. Nyt vaan eteenpäin.
Itsekin olen miettinyt puntarissa käymistä. Maanantaina alkaneen projektin myötä en ole aloittanut itseni punnitsemista päivittäin, kuten aiemmin. Itsekin olen miettinyt, että punnitsenko itseni kerran viikossa vai en. Aika näyttää... Yritän jättää punnitsematta. Vaikka painon putoaminen tuo hyvää fiilistä, niin painon putoamattomuutta on vaikea käsitellä. Jos olen tehnyt mielestäni paljon töitä viikon aikana ja paino putoaa 0-0,5kg tai nousee, niin harmitus on suuri ja ahmimiseen sortuminen suurempaa. Painon muutos viikossa ei tosiaan määrittele sitä, olenko syönyt ja liikkunut terveellisesti viikon aikana.
VastaaPoistaVaaka on vaikea kapine. Se ei saisi määritellä sitä omaa fiilistä vaan ainoastaan antaa vinkkiä ja ohjata oikeaan suuntaan laihduttamisen kanssa. Miksi se silti määrittää niin paljon sitä miltä sinusta tuntuu.
VastaaPoistaHyvä esimerkki siitä että paino ei oikeasti kerro mitään on bloggari Punttimimmi. Kannattaa käydä katsomassa. Tyttö painaa yli 90 kg ja näyttää todella hyvältä.