Siirry pääsisältöön

Final countdown

Huomenna se alkaa. Dieetti. 25 viikkoa täysii. Teen parhaani. Ei vaan teen kaikkeni. Ei tästä muuten tule oikeesti mitään. Kuten aikaisemminkin kirjoitin, joka kesä olen ajatellut että ens kesänä sitten… En voi loputtomiin jatkaa näin. Se on vain tehtävä. Oon hukannut liian monta vuotta tähän voivotteluun ja huonoon fiilikseen. Nyt mennään hyvällä fiiliksellä eteenpäin. Mä pystyn tähän!

Tavoitteena siis:

1.Syödä oikein. Ei mässyviikkoja, ainoastaan yksi mässypäivä jos tarvis. Ja kutsutaan sitäkin näin fitness-aikana tankkauspäiväksi. ☺ Mutta silloinkaan ei karkkia. Karkki ja suklaa ovat pahimmat viholliseni. Eli julistan sen nyt tässä: Ei karkkia seuraavaan puoleen vuoteen!

2.Treenata. Löytää taas se ilo ja hyvä olo treenaamisesta mikä mulla jo hetkellisesti oli, mutta on jostain syystä kadonnut tässä viimeisen kuukauden aikana.

3.Mahtua normikoon vaatteisiin. Tällä hetkellä en mahdu edes ”normi” vaatteiden 46 kokoon. Ainakin housut on aina hommattava isojen tyttöjen puolelta. 

4. Voida paremmin. Kyllä se vaan niin on että puhdas ruoka tekee sen hyvän olon. Ei ne sokeriherkut. Vatsa toimii paremmin ja iho on kirkkaampi kun syö hyvin. Myös aivot toimivat paremmin etkä ole jatkuvassa sumussa ja ahdistuksessa.

HUOMIO: Verrattuna aikaisempaan minulla ei ole mitään painotavoitetta! Tietysti kaksinumeroisiin lukemiin olisi kiva päästä, mutta katsotaan miten käy. Aikaisemmin liika vaakaan tuijottelu on aina masentanut, joten nyt en tee sitä. Lihas painaa kuitenkin enemmän kuin läski.

Kuitenkin toivon muutosta myös ulkomuodossani, joten ikävä kyllä on tiedettävä mistä aloittaa:

Paino: 115 kg
vyötärö: 124 cm
lantio: 135 cm

Huh, siitä siis lähdetään taas. Jee!!! Fiilareissa olen! Seuraavat mitat vasta sitten projektin puolessa välissä. Ja tietenkin lopuksi.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Dieettiviikko 1/25

Olen tyytyväinen. En hypi onnesta tai uhoa että oon niin rautaa, mutta täytyy sanoa että tyytyväinen olen ensimmäiseen viikkoon. Haluaisin uskoa että tämä ensimmäinen viikko on myös vaikein. Ma-ke päivät olivat aivan tuskaa. Väsytti viikonlopun valvomisen jäljiltä. Sokerivieroitusoireet iskivät tosi kovana ja muutenkin suoraan sanottuna vaan v*tutti. Parasta olisi ollut vetää peitto korviin ja nukkua vain kellon ympäri. Mutta eihän sellaista voi normi-ihminen tehdä jolla on työ ja koira hoidettavana. Söin vain ohjeiden mukaan ja toitotin itselleni että kyllä tämä helpottaa. Kyllähän se helpottikin. Torstai ja perjantai menivät jo suht kivuttomasti. Tietysti perjantaina viikonlopun karkkihiiri rupesi kuiskimaan korvaani, mutta vaikka harmitti niin yritin asennoitua että nyt on dieetti ja näillä mennään. Iltapalaksi syödyt mansikat onneksi piristivät perjantai iltaakin. Lauantai päivä meni vielä todella hyvin, mutta illalla. 😢 Olin äitini luona ja veljeni perhe tuli kahvi...

Kaikkensa antava...

Mitä jos annan kaikkeni tälle projektille loppuvuoden. Heinäkuun ekasta viikosta lähtien seuraavat 26 viikkoa täysiä. All out. Niinku toi mun fitfarmin valmennuskin sanoo. ☺ 26 viikkoa dieettiä. Pilkun tarkkaa ohjeiden noudattamista. Syödään ja tankataan niin kuin ohjeissa sanotaan ja levätään kun käsketaan. Mitäs jos et kävisi vaa’alla ollenkaan. Seuraisit vaan kuinka kroppa (toivottavasti) muuttuu. Vaaka aiheuttaa vain ahdistusta ja ketutusta. Sillä lukemalla ei oikeasti ole väliä!!! Kunhan näyttäisi hyvältä valokuvissa. Kunhan vaatteet tuntuisi kivalta ja treenaaminen hyvältä. ”Vapaita” syömisiä ei tulisi. Ei ainakaan viikon mittaisia. Maksimissaan yks päivä. Mieluummin juuri se tankkauspäivä jos olisi pakko karkkia saada. Ei övereitä treenaamisen tai syömisen suhteen. Tasaista puurtamista. Uskoa itseen ja uskoa omaan projektiin ja siihen että se kantaa. Nimenomaan tuo tasaisuus täytyy pitää mielessä. Eihän mun kroppa rukka tiedä mitä sen pitäis tehdä ku välil saa muutama...

Viikkoraportti 16

Hyvä viikko pitkästä aikaa. Näinhän sen  pitäiskin  mennä. Syödään tarpeeksi ja säännöllisesti. Ja treenataan kovaa.  Maanantaikaan ei ollut kovin rankka, vaikka ajattelin että viikonlopun mässäilyjen jäljiltä saisi taas kärsiä jäätävistä vieroitusoireista. Mutta ei, en joutunut edes  buranaan turvautumaan. Se pieni orastavakin päänsärky lähti heti kun treenissä sain hartioita kunnolla liikkeelle. Isommille aterioille pitäisi aina saada mahdutettua kasviksia. Olen TODELLA huono syömään kasviksia. En tykkää niiden mausta tai koostumuksesta. Salaatti on ihan ok, mutta välillä kaipaa  ns  lämmintä lisuketta eikä aina vaan kylmiä salaatinlehtiä. Mutta nyt olen keksinyt hyvän keinon tähänkin ongelmaan. Keitän pussillisen kukkakaalia ja pussillisen parsakaalia erittäin pehmeiksi. Sitten kun otan ne kattilasta pois  muussaan  ne eräänlaiseksi soseeksi. Suolaa vähän päälle ja sitä sitten syön kanan kera. Voi vitsit on muuten hyvää. Ja tosiaan...