Siirry pääsisältöön

Toivoton...

Tiesin että tästä tulee taas vaikeaa. Ainahan se on, joka ikinen kerta. Miksi siis jaksan yrittää. Tällä hetkellä epäilen sitä itsekin. Dieettiä nimittäin. Olen ollut viimeiset 16 vuotta jollain laihdutuskuurilla ja yrittänyt laihduttaa. Välillä onnistuen mutta useimmiten aina keräen kilot takaisin korkojen kera. Kuten eilisistä mittauksistakin huomaa kiloja on tullut kesäkuun aikana 6 lisää. Ihan uskomatonta. 7 kg sain keväällä pois, josta taas 6 tullut takaisin. Mitä v*ttua!!!! Kyllä tässä vahvempikin alkaa murtumaan. Haluaisin vain itkeä ja käpertyä sohvannurkkaan. Onko tässä mitään järkeä?

Yritän tsempata itseäni sanomalla että se on nyt taas vaan nämä sokerivieroituksen oireet mitkä saavat nämä negatiiviset tunteet pintaan. Ja väsymys kun vkonloppuna tuli valvottua.

Miksi siis edelleen yritän? Koska en halua olla lihava! En missään nimessä! Enkä suostu luovuttamaan ja ”hyväksymään itseäni tälläisenä kuin nyt olen.” En ikinä! Näytän ihan hirveältä kuvissa ja viikonloppuna jalat huusivat tuskasta kun jouduin enemmän seisomaan ja olemaan jaloillani. Ei, ei, ei. En halua tätä.

Mutta mikä siinä on kun en onnistu!

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Dieettiviikko 1/25

Olen tyytyväinen. En hypi onnesta tai uhoa että oon niin rautaa, mutta täytyy sanoa että tyytyväinen olen ensimmäiseen viikkoon. Haluaisin uskoa että tämä ensimmäinen viikko on myös vaikein. Ma-ke päivät olivat aivan tuskaa. Väsytti viikonlopun valvomisen jäljiltä. Sokerivieroitusoireet iskivät tosi kovana ja muutenkin suoraan sanottuna vaan v*tutti. Parasta olisi ollut vetää peitto korviin ja nukkua vain kellon ympäri. Mutta eihän sellaista voi normi-ihminen tehdä jolla on työ ja koira hoidettavana. Söin vain ohjeiden mukaan ja toitotin itselleni että kyllä tämä helpottaa. Kyllähän se helpottikin. Torstai ja perjantai menivät jo suht kivuttomasti. Tietysti perjantaina viikonlopun karkkihiiri rupesi kuiskimaan korvaani, mutta vaikka harmitti niin yritin asennoitua että nyt on dieetti ja näillä mennään. Iltapalaksi syödyt mansikat onneksi piristivät perjantai iltaakin. Lauantai päivä meni vielä todella hyvin, mutta illalla. 😢 Olin äitini luona ja veljeni perhe tuli kahvi...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kaikkensa antava...

Mitä jos annan kaikkeni tälle projektille loppuvuoden. Heinäkuun ekasta viikosta lähtien seuraavat 26 viikkoa täysiä. All out. Niinku toi mun fitfarmin valmennuskin sanoo. ☺ 26 viikkoa dieettiä. Pilkun tarkkaa ohjeiden noudattamista. Syödään ja tankataan niin kuin ohjeissa sanotaan ja levätään kun käsketaan. Mitäs jos et kävisi vaa’alla ollenkaan. Seuraisit vaan kuinka kroppa (toivottavasti) muuttuu. Vaaka aiheuttaa vain ahdistusta ja ketutusta. Sillä lukemalla ei oikeasti ole väliä!!! Kunhan näyttäisi hyvältä valokuvissa. Kunhan vaatteet tuntuisi kivalta ja treenaaminen hyvältä. ”Vapaita” syömisiä ei tulisi. Ei ainakaan viikon mittaisia. Maksimissaan yks päivä. Mieluummin juuri se tankkauspäivä jos olisi pakko karkkia saada. Ei övereitä treenaamisen tai syömisen suhteen. Tasaista puurtamista. Uskoa itseen ja uskoa omaan projektiin ja siihen että se kantaa. Nimenomaan tuo tasaisuus täytyy pitää mielessä. Eihän mun kroppa rukka tiedä mitä sen pitäis tehdä ku välil saa muutama...
2 kommenttia
Lue lisää

Viikkoraportti 16

Hyvä viikko pitkästä aikaa. Näinhän sen  pitäiskin  mennä. Syödään tarpeeksi ja säännöllisesti. Ja treenataan kovaa.  Maanantaikaan ei ollut kovin rankka, vaikka ajattelin että viikonlopun mässäilyjen jäljiltä saisi taas kärsiä jäätävistä vieroitusoireista. Mutta ei, en joutunut edes  buranaan turvautumaan. Se pieni orastavakin päänsärky lähti heti kun treenissä sain hartioita kunnolla liikkeelle. Isommille aterioille pitäisi aina saada mahdutettua kasviksia. Olen TODELLA huono syömään kasviksia. En tykkää niiden mausta tai koostumuksesta. Salaatti on ihan ok, mutta välillä kaipaa  ns  lämmintä lisuketta eikä aina vaan kylmiä salaatinlehtiä. Mutta nyt olen keksinyt hyvän keinon tähänkin ongelmaan. Keitän pussillisen kukkakaalia ja pussillisen parsakaalia erittäin pehmeiksi. Sitten kun otan ne kattilasta pois  muussaan  ne eräänlaiseksi soseeksi. Suolaa vähän päälle ja sitä sitten syön kanan kera. Voi vitsit on muuten hyvää. Ja tosiaan...
Lähetä kommentti
Lue lisää