Syömiset  meni  ma-pe todella hyvin. Munakas alkoi tällä viikolla  tökkimään , mitä olen siis syönyt aina lounaaksi. Nyt on pakko kehitellä seuraavalle viikolle joku muu lounasidea. Vinkkejä otetaan vastaan !  😊 Treenit ei ihan putkeen mennyt. Maanantaina tein selkää ja hauista. Sen seurauksena lepoviikolla alkanut hartiakipu vain paheni ja tuntui että koko yläselkä on tulessa. Onneksi sain hieronta-ajan perjantaille, mutta tämä tarkoitti  sitä  että perjantain treenit oli  skipattava . Eli treenejä tuli viikolle vaan 3 kpl. Jotenkin treenimotivaation löytäminen näin lepoviikon jälkeen on haastavaa. Mutta eiköhän se sieltä taas  tule  kun vähän ”pakottaa” alkuun. Lihakset kyllä sain kuitenkin kipeäksi.  Selkä aukesi hieronnassa tosi hyvin. Nyt on vaan oikeasti muistettava venyttelyn tärkeys! Tässä iässä sitä ei vaan voi enää  skipata .  Postaustoiveena   esitettiin  että millainen on  ns  hyvä päivä  vs huono päivä ruokailujen suhteen. Noh, hyvä päivä on aina kun pysyn mi

Ei, en ole repsahtanut. Viime viikolle ei yksinkertaisesti ollut aikaa kirjoitella. Viikko meni hyvin ja  valkun  käskystä kävin vaa’allakin. 3,2 kg oli lähtenyt tästä uusimmasta aloituksesta. Mikä siis ihan ok tulos, mutta jotenkin en vaan osaa iloita. No, ehkä kun perjantaina  on taas vartti  valkun  kanssa niin saan ohjeita tähänkin. Toivotaan! Viime viikonloppu oli haasteellinen. Kävin ulkona syömässä sekä lauantaina että sunnuntaina. Enkä valinnut listalta kevyintä kanasalaattia. Herkuttelu jäi kuitenkin siihen yhteen ateriaan, jos jotain positiivista täytyy keksiä. Viime viikko oli treenien puolesta lepoa. Sen seurauksena hartiat jumittuivat oikein kunnolla. Eli eihän tuo treenaaminen ole pelkästään ulkonäöllisten seikkojen takia tärkeää, vaan  yhtälailla  myös hyvinvoinnin ja liikkuvuuden kannalta.  Nyt yritän kirjoitella vähän ehkä useamminkin, kun on tuo pakollinen työprojekti saatu suoritettua ja vapaa-aikaa on (toivottavasti) enemmän.

Projekti rullaa taas hyvällä fiiliksellä. Ehkä se on  sekin  kun ei ota turhaa stressiä tuosta syömisestä, vaan syö ohjeiden mukaan niin kaikki sujuu. Melkein kirjoitin  tuohon  että syö kun on nälkä. Mutta ei se aina ihan niin mene.  Vuosien laihdutus ja lihomiskierre,  kituuttiminen  ja ahmiminen on saanut aikaan sen, että en enää luota kehooni siinä  suhteessa  että se kertoisi milloin pitää syödä. Kaikki naistenlehtien laihdutusohjeet  aina hehkuttavat  että täytyy kuunnella itseään ja syödä sitä mitä tekee mieli ja antaa kehon kertoa koska on syötävä. Mutta kun ruokailutottumukset ovat niin useasti ja pitkään olleet vinossa, ei siihen vaan voi enää luottaa. Tällöin on parempi luottaa ammattilaisen laatimiin ohjeisiin. Joku saattaa joskus nauraakin, kun katson  kellosta että kohta on taas syötävä. Mutta näin on minulle parasta.  En siis orjallisesti noudata kelloa, mutta pidän  huolen  että ruokailujen välillä on ainakin se 2,5 h ja maksimissaan 4 h.  Valkun  kanssa on sov