En halua suodattaa tänne pelkästään negatiivisia ajatuksia. Vaikka kamppailen laihdutuksen kanssa ja se vie suuren osan ajastani, niin minulla on on silti moni asia elämässä erittäin hyvin ja monesta asiasta saan olla kiitollinen Perhe – Olen kiitollinen ihanasta perheestäni. Isäni kuoleman jälkeen tuntuu että olemme hitsautuneet vielä enemmän yhteen. Äitini, siskoni, veljeni ja veljen perhe ovat minulle tärkeimpiä ihmisiä elämässäni ja tiedän että voin aina luottaa heidän apuun ja tukeen kun sitä tarvitsen. Koira – Kaksi vuotta sitten tein pitkäaikaisesta unelmastani totta kun päätin hankkia nelijalkaisen karvalapseni. En ikinä uskonut kuinka paljon iloa tuo pikkuinen karvapallero elämääni tuokaan. Ihan sama kuinka huono päivä olisi ollut, hän saa AINA hymyn huulilleni. Iltaisin, kun tämä pallero käpertyy kainalooni nukkumaan, olen maailman onnellisin. Oma koti – Olen ollut asunnon omistaja nyt jo neljä vuotta. Mielestäni oman asunnon osto oli erittäin järkevä päätös. Se on m

5.6.7.8… Laihdutus Oikeastaan tuon ennätystuloksen, 75 kg, jälkeen ei varsinaisia onnistuneita laihdutuskertoja ole ollut. Laihdutus ei ole ollut pitkäkestoista vaan enemmänkin 10 kg rykäsyjä jotka ovat tulleet aina takaisin ja vielä vähän päälle. Painovartijat lopettivat toiminnan Suomessa jonain kauniina vuonna ja minä uskollisesti kävin loppuun asti siellä. Sen jälkeen olen palkannut omalta saliltani PT:n, ollut laihdutusryhmässä, palkannut ”kuuluisan” PT:n ja yrittänyt pussikeittoja. Pussikeittoja kestin 2 päivää. En pidä niiden mausta ollenkaan. Rahaa on ainakin palanut, mutta rasva ei niinkään. Jonkintasoista syömishäiriötäkin vastaan olen tässä samalla koittanut taistella. Ahmiminen on jo useamman vuoden ajan ollut keinoni käsitellä stressiä ja isoja elämänmuutoksia. Kaksinumeroisessa painossa olen viimeksi ollut vuonna 2012. Laihdutus NYT: Syksystä 2016 saakka olen ollut fitfarmin ohjeilla. Aluksi superdieetillä ja nyt bullin All out valmennuksessa. Olen yrittänyt lihasten li

Lapsuus: Muistan jo aikoja kun kävin äidin kanssa lääkärissä tai neuvolassa ja katsottiin että koko ajan menee painokäyrä yläkanttiin. Ja aina sieltä tuli lääkäri/hoitajatätiltä sama kommentti. ”kyllä se siitä tasoittuu kun tyttö vielä kasvaa pituutta” Noh, 175 cm asti kasvoinkin, mutta paino siinä mukana. Ensimmäisen kerran tajusin olevani erilainen/poikkeava kun sain antibioottikuurin virtsatietulehdukseen. Olin aina huono nielemään pillereitä, joten kun lääkäri määräsi lääkkeen nestemäisenä sain juoda sitä pullotolkulla. Koska nesteethän menee lapselle siis painon mukaan. Ala-asteella kouluterveydenhoitaja ohjasi minut ravitsemusterapeutille. Hävetti. Piti pitää ruokapäiväkirjaa 2 vkon ajan, jonka kanssa mentiin vastaanotolle. Terapeutin kommentti oli että eihän tässä mikään päivä ylity kauheasti nämä kalorit. Se siitä, muuta apua en sieltä saanut. Koulussa minua ei varsinaisesti koskaan kiusattu, meillä oli hyvä luokka missä kaikki oli kavereita. Vanhempien luokkien pojilta saattoi

Luen paljon fitnessblogeja. Seuraan monia ammattilaiskehonrakentajia instagramissa. Ehkä vähän liikaakin. Vaikka koen saavani heistä paljon motivaatiota, yritän silti jatkuvasti muistuttaa itseäni että en ole samalla tasolla kuin he eikä minun tarvitsekaan olla.  Haluan imeä heistä inspiraatiota omaa matkaani varten. Ja ottaa kaiken positiivisen ohjeistuksen oikein syömisestä ja treenaamisesta. Otsikkoon viitaten, olen leikitellyt ajatuksella että eläisin seuraavat puoli vuotta kuin fitnesskilpailija. Kurinalaisesti ja ohjeita noudattaen. Aion elää tänään kuin fitnesskissa niin ehkä jonain päivänä myös olenkin sellainen ☺Ainakin oman mittapuuni mukaan. Toissapäivänä luin lempparibloggaajani Annan  vanhoja vuoden 2012 tekstejä jolloin hän oli itse laihdutuksensa alkutaipaleella. Tekstissä hän käsittelee samaa aihetta --> Elä sellaista elämää tänään, mitä haluaisit elää huomenna. Tiivistettynä siis että töitä on tehtävä nyt jos haluaa saavuttaa jotain tulevaisuudessa. Näin aionki

Mitä jos annan kaikkeni tälle projektille loppuvuoden. Heinäkuun ekasta viikosta lähtien seuraavat 26 viikkoa täysiä. All out. Niinku toi mun fitfarmin valmennuskin sanoo. ☺ 26 viikkoa dieettiä. Pilkun tarkkaa ohjeiden noudattamista. Syödään ja tankataan niin kuin ohjeissa sanotaan ja levätään kun käsketaan. Mitäs jos et kävisi vaa’alla ollenkaan. Seuraisit vaan kuinka kroppa (toivottavasti) muuttuu. Vaaka aiheuttaa vain ahdistusta ja ketutusta. Sillä lukemalla ei oikeasti ole väliä!!! Kunhan näyttäisi hyvältä valokuvissa. Kunhan vaatteet tuntuisi kivalta ja treenaaminen hyvältä. ”Vapaita” syömisiä ei tulisi. Ei ainakaan viikon mittaisia. Maksimissaan yks päivä. Mieluummin juuri se tankkauspäivä jos olisi pakko karkkia saada. Ei övereitä treenaamisen tai syömisen suhteen. Tasaista puurtamista. Uskoa itseen ja uskoa omaan projektiin ja siihen että se kantaa. Nimenomaan tuo tasaisuus täytyy pitää mielessä. Eihän mun kroppa rukka tiedä mitä sen pitäis tehdä ku välil saa muutaman ku

Haluaisin herätä aamulla, tyytyväisenä. Juoda ruokavalioon kuuluvan vesilasin ja lähteä innosta puhkuen aamuaerobiselle. Laittaisin trikoot ja kirkkaanvärisen hupparin päälle. Lippiksen päähän ja kuulokkeet korville. Aurinko paistaisi. /Vääntäydyn kolmannen torkutuksen jälkeen sängystä ulos. Vedän kauhtuneet verkkarit ja ensimmäisen hupparin minkä löydän päälleni. Laahustan koiran kanssa pakollisen mittaisin lenkin jotta hän saa asiansa tehtyä. Aika usein aamuisin sataa tai on vain muuten harmaata. Ottaisin instaan upeita ruokakuvia terveellisistä ja ruokavalion mukaisista annoksistani. Ne maistuisivat oikeasti hyvältä ja ruokailun jälkeen olisi tyytyväinen ja täysinäinen olo. /Kiireessä en ole ehtinyt mitään valmistamaan, joten otan valmiista salaattipussista salaatit heitän purkin tonnikalaa kylkeen ja muutaman raa’an parsakaalin. Ruokailun jälkeen vatsalaukkuni ei sulatakaan raakaa parsakaalia, vaan alkaa närästää ja ilmaa kertyy vatsaani ja on erittäin epämukava olla.

Kävellessäni tänään ulkona koiran kanssa , auringon paahtaessa, pitkissä housuissa ja hupparissani ajattelin että ensi kesänä sitten: -voin kulkea pienemmissä vaatteissa -lyhyissä shortseissa -pitää hihatonta toppia ilman hupparia Samassa ajatusvirassa tuli mieleeni että  niinhän minä olen ajatellut joka s**tanan kesä. Melkein itku tuli , koska niin turhauttavaa tämä on. Joka vuosi sitä toivoo ja yrittää mutta muutosta ei tule. Miksi? Mitä teen väärin? Miksi muutosta ei tapahdu? Tai tapahtuu kyllä mutta miksi se ei ole pysyvää? Kesä varsinkin on sellaista aikaa että olisi ihana käyttää pienempiä vaatteita, näyttää hyvältä eikä hikoilla vatsamakkaroiden välistä. Kaikki keneltä niitä löytyy tietävät kyllä mistä puhun. ☺ Ehkä ensi kesänä sitten...

Eka blogipostaus ever. Tätäkö kaikki nykyään tekee. Miksi siis minäkin? Sen takia että haluan tehdä tästä eräänläisen päiväkirjan. Edistyksestäni, muutoksestani ja henkisestä kasvustani. Mikäli se kiinnostaa tai auttaa jotakuta muutakin on se vain hieno lisä. Toivon että jonain päivänä voin palata teksteihini ja katsoa mihin suuntaan on menty. Varma olen siitä että haluan jakaa ajatuksiani, epävarma olen vielä siitä kuinka julkisesti. Sen vuoksi haluan pitää henkilöllisyyteni vielä hiukan pimennossa. Myös tämä on yksi henkisen kasvuni tavoite. Avoimesti näyttää kuka olen ja mitä ajattelen pelkäämättä mitä muut ajattelevat. Katsotaan pääsenkö jonain päivänä siihen tavoitteeseen.  Ensisijaisesti voisin luokitella tämän laihdutusblogiksi. Sitä lähes koko elämäni on ollut, laihduttamista. Pienestä tytöstä lähtien olen ollut ”pyöreä” aikuisena ”lihava”. Tällä hetkellä bmi:n mukaan sairaalloisen lihava. Painoni on vaihdellut aikuisiällä 75-123 kg välillä. Hurjaa, vasta itsekin tajusin kun