Projekti rullaa taas hyvällä fiiliksellä. Ehkä se on sekin kun ei ota turhaa stressiä tuosta syömisestä, vaan syö ohjeiden mukaan niin kaikki sujuu. Melkein kirjoitin tuohon että syö kun on nälkä. Mutta ei se aina ihan niin mene.
Vuosien laihdutus ja lihomiskierre, kituuttiminen ja ahmiminen on saanut aikaan sen, että en enää luota kehooni siinä suhteessa että se kertoisi milloin pitää syödä. Kaikki naistenlehtien laihdutusohjeet aina hehkuttavat että täytyy kuunnella itseään ja syödä sitä mitä tekee mieli ja antaa kehon kertoa koska on syötävä. Mutta kun ruokailutottumukset ovat niin useasti ja pitkään olleet vinossa, ei siihen vaan voi enää luottaa. Tällöin on parempi luottaa ammattilaisen laatimiin ohjeisiin. Joku saattaa joskus nauraakin, kun katson kellostaettä kohta on taas syötävä. Mutta näin on minulle parasta. En siis orjallisesti noudata kelloa, mutta pidän huolen että ruokailujen välillä on ainakin se 2,5 h ja maksimissaan 4 h.
Valkun kanssa on sovittu seuraava vartti n. kolmen viikon päähän. Sitä ennen pitäisi siis käydä vaa’assakin. Meinasin taktisesti ajoittaa vaa’alla käynnin lepoviikon lopulle, jolloin lihakset ovat tyhjemmät ja painokin toivottavasti alempi. Yritän olla ajattelematta asiaa enempää, mutta kyllähän se pelottaa taas sitten nousta siihen vaa'alle.
Ihanaa kun tuli viime tekstiin pitkästä aikaa kommenttia. Välillä unohdan kokonaan että näitä saattaa joku käydä lukemassakin. Ja sain pari postaustoivettakin kommentissa ja pyrin ne kyllä toteuttamaankin. Läppärini on tällä hetkellä hajalla, joten sen vuoksi tekstit ovat jo pidemmän aikaa olleet kuvattomia, koska olen tehnyt julkaisut puhelimella ja kuvien lisääminen on hyvin hankalaa.
Vedetäänhän tämäkin viikko hyvällä pöhinällä…
Kommentit
Lähetä kommentti