Syömiset  meni  ma-pe todella hyvin. Munakas alkoi tällä viikolla  tökkimään , mitä olen siis syönyt aina lounaaksi. Nyt on pakko kehitellä seuraavalle viikolle joku muu lounasidea. Vinkkejä otetaan vastaan !  😊 Treenit ei ihan putkeen mennyt. Maanantaina tein selkää ja hauista. Sen seurauksena lepoviikolla alkanut hartiakipu vain paheni ja tuntui että koko yläselkä on tulessa. Onneksi sain hieronta-ajan perjantaille, mutta tämä tarkoitti  sitä  että perjantain treenit oli  skipattava . Eli treenejä tuli viikolle vaan 3 kpl. Jotenkin treenimotivaation löytäminen näin lepoviikon jälkeen on haastavaa. Mutta eiköhän se sieltä taas  tule  kun vähän ”pakottaa” alkuun. Lihakset kyllä sain kuitenkin kipeäksi.  Selkä aukesi hieronnassa tosi hyvin. Nyt on vaan oikeasti muistettava venyttelyn tärkeys! Tässä iässä sitä ei vaan voi enää  skipata .  Postaustoiveena   esitettiin  että millainen on  ns  hyvä päivä  vs huono päivä ruokailujen suhteen. Noh, hyvä päivä on aina kun pysyn mi

Ei, en ole repsahtanut. Viime viikolle ei yksinkertaisesti ollut aikaa kirjoitella. Viikko meni hyvin ja  valkun  käskystä kävin vaa’allakin. 3,2 kg oli lähtenyt tästä uusimmasta aloituksesta. Mikä siis ihan ok tulos, mutta jotenkin en vaan osaa iloita. No, ehkä kun perjantaina  on taas vartti  valkun  kanssa niin saan ohjeita tähänkin. Toivotaan! Viime viikonloppu oli haasteellinen. Kävin ulkona syömässä sekä lauantaina että sunnuntaina. Enkä valinnut listalta kevyintä kanasalaattia. Herkuttelu jäi kuitenkin siihen yhteen ateriaan, jos jotain positiivista täytyy keksiä. Viime viikko oli treenien puolesta lepoa. Sen seurauksena hartiat jumittuivat oikein kunnolla. Eli eihän tuo treenaaminen ole pelkästään ulkonäöllisten seikkojen takia tärkeää, vaan  yhtälailla  myös hyvinvoinnin ja liikkuvuuden kannalta.  Nyt yritän kirjoitella vähän ehkä useamminkin, kun on tuo pakollinen työprojekti saatu suoritettua ja vapaa-aikaa on (toivottavasti) enemmän.

Projekti rullaa taas hyvällä fiiliksellä. Ehkä se on  sekin  kun ei ota turhaa stressiä tuosta syömisestä, vaan syö ohjeiden mukaan niin kaikki sujuu. Melkein kirjoitin  tuohon  että syö kun on nälkä. Mutta ei se aina ihan niin mene.  Vuosien laihdutus ja lihomiskierre,  kituuttiminen  ja ahmiminen on saanut aikaan sen, että en enää luota kehooni siinä  suhteessa  että se kertoisi milloin pitää syödä. Kaikki naistenlehtien laihdutusohjeet  aina hehkuttavat  että täytyy kuunnella itseään ja syödä sitä mitä tekee mieli ja antaa kehon kertoa koska on syötävä. Mutta kun ruokailutottumukset ovat niin useasti ja pitkään olleet vinossa, ei siihen vaan voi enää luottaa. Tällöin on parempi luottaa ammattilaisen laatimiin ohjeisiin. Joku saattaa joskus nauraakin, kun katson  kellosta että kohta on taas syötävä. Mutta näin on minulle parasta.  En siis orjallisesti noudata kelloa, mutta pidän  huolen  että ruokailujen välillä on ainakin se 2,5 h ja maksimissaan 4 h.  Valkun  kanssa on sov

Perus-hyvä-viikko.  Tekeminen jatkui tosi hyvällä fiiliksellä. Nyt jaksaa  oikeesti treenata  kun syö kunnolla ja säännöllisesti. Ei siinä paastoamisessa ole mitään järkeä.  Ainoa huono homma viikossa oli selittämättömät vatsavaivat. Sellainen outo kuvottava olo alkoi keskiviikkona. Närästi ja tuntui pala tuossa ylävatsassa. Ajattelin  jo  että joko taas tulen kipeäksi, mutta ei kuitenkaan varsinaisesti flunssainen olo ollut. Joten  päätin  että voin kyllä treenata. Jätin kuitenkin loppuviikosta aerobiset vähemmälle. Olo parani huomattavasti viikonlopun aikana. Epäilen että oireet  liittyy  stressiin ja siihen että tuntuu että hartiat on ihan jumissa. Enkä hengitä kunnolla päivisin. No juu, nyt täytyy vähän  relata . Ja lauantaina tein olkapää/ojentaja treenin jälkeen kunnon venytykset. Venyttelin kroppaa noin puoli tuntia ja sekin auttoi.  Sunnuntain  cheattiateriaksi  söin vain muutaman keksin. Hyvin yllättävää. Ei vaan tehnyt oikein mitään mieli.  Nyt uuteen viikkoo

Hyvä viikko pitkästä aikaa. Näinhän sen  pitäiskin  mennä. Syödään tarpeeksi ja säännöllisesti. Ja treenataan kovaa.  Maanantaikaan ei ollut kovin rankka, vaikka ajattelin että viikonlopun mässäilyjen jäljiltä saisi taas kärsiä jäätävistä vieroitusoireista. Mutta ei, en joutunut edes  buranaan turvautumaan. Se pieni orastavakin päänsärky lähti heti kun treenissä sain hartioita kunnolla liikkeelle. Isommille aterioille pitäisi aina saada mahdutettua kasviksia. Olen TODELLA huono syömään kasviksia. En tykkää niiden mausta tai koostumuksesta. Salaatti on ihan ok, mutta välillä kaipaa  ns  lämmintä lisuketta eikä aina vaan kylmiä salaatinlehtiä. Mutta nyt olen keksinyt hyvän keinon tähänkin ongelmaan. Keitän pussillisen kukkakaalia ja pussillisen parsakaalia erittäin pehmeiksi. Sitten kun otan ne kattilasta pois  muussaan  ne eräänlaiseksi soseeksi. Suolaa vähän päälle ja sitä sitten syön kanan kera. Voi vitsit on muuten hyvää. Ja tosiaan  lämmitän sitten tämän koko satsin mikros

Joo, eli enää en halua kirjoittaa tai laskea dieettiviikkoja. Eikä enää ole mitään päättymisaikaa.  Taas mentiin alaspäin ja kovaa tässä elämäntapamuutoksessa. Miksi? -aloin taas  punnitsemaan  itseäni. En pysty suhtautumaan vaa’an lukemiin oikein, tai hyväksyä  sitä  että se ei ole koko ajan laskusuunnassa. Vaikka kiloja ei ole lähtenyt niin mittanauha näyttää vatsasta 10 cm vähemmän, niin pakkohan jotain muutosta on täytynyt tulla. -pidin ”vapaasyöntipäivän”. Viikonloppuisin. Lauantaisin. Lauantaista se levisi sunnuntain puolelle. Ja sitten olikin jo ihan  sama  jos aloitan sen jo perjantai iltana. Eli loppujen lopuksi mässäsin kolme päivää putkeen. -treeneistä tykkäsin. Mutta niitäkin aloin  pelkäämään  jos punnitus päivä oli lähestymässä. Tein vähän  iisimmin  ettei vaan lihakset kerää liikaa nestettä ja näytä sitten vaa’alla suurempia lukemia. Ei mitään järkeä! -asetin itselleni deadlinen. Siihen ja siihen mennessä minun on painettava sen ja sen verran. Ei hyv

Erittäin huono viikko. Maanantai alkoi ihan hyvin, kävin salilla tekemässä treenin ja pysyin ruokavaliossa. Illalla olo oli kuitenkin jotenkin ihmeellinen. Vatsaa väänsi ja olo tuntui kuumeiselta. Ja jotenkin ahdisti hirveästi. Enkä saanut seuraavana yönä nukuttuakaan.  Siitä lähti sitten alamäki. Päätin että sali saa tältä viikolta jäädä. Kun oli vaan niin huono olo. No sitten kun en salille pääse niin eihän se syöminenkään pysy ruodussa. Aloin taas kyseenalaistamaan kaikkea. Sitä kun paino ei tipu. Ja syönkö nyt kuitenkaan oikein kun yritän kituuttaa aika pienelläkin ruokavaliolla. Olenko pilannut aineenvaihduntani niin lopullisesti että laihduttaminen ei yksinkertaisesti enää onnistu. Voinko saavuttaa pienempää olomuotoa ensi vuoden syksyyn mennessä jolloin tarkoituksena oli ottaa yksi askel kohti unelmia. Tietysti elämässä on myös monia muita asioita mitkä vaikuttavat mieleen ja siihen miten hyvin pystyy laihdutusprojektiin keskittymään. Asioita joita en halua ”julkisesti” sen

Meltdown … Joo  sellanen  tuli nyt.  Olenhan tässä jo aikani hehkuttanutkin kuinka hyvin menee . Nyt ei mennyt. Viikko meni tosi hyvin. Olihan aikomuksena vihdoin saada kunnon miinusta vaakalukemiin pitkän tasailun jälkeen. Jännitin perjantai aamun punnitusta  niin  etten nukkunut oikeastaan ollenkaan edellisenä yönä. Ihan hullua. No, vaaka näytti 500 g enemmän kuin edellisviikolla. Vaikka olin kaikkeni tehnyt. Nyt se siis saa loppua. Tuo vaa’alla käynti. Se pilaa taas niin minun  fiilikseni  että ei se ole sen arvoista. Ja täytyy nyt hyväksyä  sekin  että jos näin jatketaan niin en saavuta jouluun mennessä sitä kaksinumerois tavoitetta.  Masentaa todella paljon.  Huoh … Tiedän että vaakaa ei saisi liikaa tuijottaa, mutta  minkäs   teet  kun on ollut siitä niin riippuvainen viimeiset 30 vuotta.  Mitat otin ja ne olivat kyllä ihan mukava yllätys: ​ 2.7.2017 ​ 30.9.2017 ​ yht. paino ​ 115 kg ​ 109 kg ​ - 6 kg vyötä ​ 124 cm ​ 114 cm ​ -10 cm lantio ​ 135 cm ​ 130 cm ​

Super hyvä viikko takana. Ainoastaan viikonloppu hiukan pilaa tätä hehkutusta. Viikko meni siis todella hyvin. Söin täysin ohjeiden mukaan ja treenejä tuli tehtyä 4 kpl. Aerobisia treenien yhteydessä 3 kpl.  Perjantai aamuna punnasin. Paino ei ollut liikahtanut mihinkään. Eli tasan sama kuin viime viikolla. Kyllähän se taas harmitti, vaikka yritin selittää itselleni että edellisviikko oli lepoviikko ja nyt kun on taas treenattu on paineet palannu lihaksiin ja ehkä sen takia ei painoa ollut lähtenyt. Joopa joo. Perjantaina tulikin sit jo syötyä yksi ylimääräinen rahkapulla. (En ehkä saisi näin dieettiblogissa mainostaa, mutta siis se Lidlin irtomyynnistä ostettava rahkatasku. Voi juku että on tuhtia kamaa ja HYVÄÄ) Lauantai alkoi jotenki todella huonosti, kun oli ns. koulupäivä ja jouduin heräämään aikaisemmin. Ai niin tuosta koulusta voisinkin tehdä erillisen postauksen. Päänsärky hiipi siinä keskipäivän aikaan ja luennon jälkeen oli kaamea nälkä. Lidlistä tuli napattua mozzatell

Anteeksi myöhäinen päivitys. En kuitenkaan ole repsahtanut! Puoliväliä kohta kolkutellaan. Jonkinlainen väliyhteenveto voisi olla ensi viikolla paikallaan.  Hyvä viikko! Salille pääsin takaisin torstaina. Alkuviikon pidin vielä lepoa flunssan jäljiltä. Oli jotenkin niin ihanaa päästä takaisin salille. Ihan uskomatonta miten sitä nykyään oikein kaipaa kunnon treeniä. Sitten sainkin kärsiä pirun  kipeistä reisistä  kun jalkatreenin vedin perjantaina täysillä. Sehän on aina  all   or   nothing . Painoa oli lähtenyt 0,6 kg. Ihan ok. Enempää en jaksa tuota kommentoida.  Nyt vain jatketaan täysiä . 

Jaahas, se olis niinku 10 viikkoa takana ja 15 edessä. Taas sanon näin, mutta kyllä tää aika menee nopeasti. Flunssa pirulainen iski tiistaina. Tiistai aamuna tuntui jo vähän oudolta, mutta pakkasin salikamat mukaan varmana siitä että salille suuntaisin töiden jälkeen. Työpäivän aikana olo kuitenkin paheni, joten päädyin suosiolla jättämään treenit väliin ja aikaistamaan lepoviikkoa.  Aloitin heti kunnon c-vitamiini ja sinkki tankkauksen ja ihme kyllä flunssa ei äitynyt kovinkaan pahaksi. En usko että kuumetta edes nousi. Pää vain oli täysinäisen tuntuinen ja kipeä. Torstaista lähtien alkoi eritteet liikkumaan päässä ja sai olla niistämässä jatkuvasti. Sunnuntaihin mennessä olo oli jo suht hyvä, ainoastaan nenäliinoja tarvitsee edelleen. Painoa ei viikossa sitten lähtenyt kuin 400 g. Noh, joka tapauksessa alaspäin ollaan menossa, joten ei kai saisi valittaa. Mutta valitan kuitenkin. 😊 Oi miksi, oi miksi ei tuo paino nyt laske. Syön niin kiltisti ja treenit olen vetänyt täy

Vähän myöhässä, tiedän. Pahoittelut. Erittäin hyvä viikko taas takana. Voi hitsit. Miten tää nyt vaan menee näin hyvin. Ei sortumisia, ei ahdistuksia, ei järjetöntä karkkihimoa. Jos jotain ”negatiivista” täytyy keksiä, niin treenit ovat alkaneet tuntumaan. Ensi viikko vielä täysillä treeniä ja sitten olisi lepoviikko. Mikä tulee kyllä ihan tarpeeseen. Toisaalta vähän ahdistaa ajatus ettei pääse viikkoon salille. Niinpä niin. Tälläistä tämä on. Mustavalkoista. On hyvä kun käy sen 4 kertaa viikossa salilla ja sit heti kauheen paha jos ei viikkon käy. Mutta on osattava levätäkin. Lepo on osa kehittymistä. Paino ei kyllä ollut tällä viikolla liikahtanut alaspäin ollenkaan. Vaaka näytti +100g edellisviikkoon. Noh, kuten jo aikaisemmin lupasin, en enää annan sen vaikuttaa negatiivisesti mielialaani. Ja vihdoin näytän siinä myös onnistuvan.  Tämän latasin lauantaina: Heh, ai olenko jouluihminen. No todellakin. Enkä ainoastaan sen takia että jouluna meinaan syödä karkkia. Rakastan k

Ihan  huikeen  hyvä viikko! Voi vitsit! Kaikki vaan menee nyt niin hyvin. Treenejä viikkoon tuli taas se 4 kpl ja saman verran aerobisia. Pientä väsymystä oli havaittavissa loppuviikon  reeneissä , joten päätin pitää  hiilaritankkauksen  eilen. Ja ei kyseessä ei ollut  mässypäivä  niin kuin silloin joskus ennen. Vaan nyt päätin tehdä tankkauksenkin ohjeiden mukaan. Miksi  siis  hiilaritankkaus ?  Tässä lainattu Pauliinan blogista  ns virallista tietoa: ”  Hiilaritankkaus  täyttää lihaksen glykogeenivarastot, joka mahdollistaa kovemmat treenit tankkauksen jälkeisellä viikolla. Sen vuoksi rasva palaa kohisten ja lihasmassa säilyy entistä varmemmin, verrattuna pitkään pelkillä miinuksilla olemiseen.  Hiilaritankkaus  laskee  leptiini  -hormonin tasoja, eli dieetillä vaivaava näläntunne saa helpotusta. Myös henkinen puoli hyötyy tankkauksesta. ” ( http://pauliinafitworld.fitfashion.fi/2017/02/12/hiilaritankkaus/ ) Tankkauksen toteutus meni lähes ohjeiden mukaan. Ylimääräistäkin

Niin ne viikot vaan vierii eteenpäin. Karkkilakkoni päättymisen siintäessä jouluna, olen jopa  laskenut  että enää 18 viikkoa jouluun. Kauheaa …  Mihin se aika katoaa … Näistä  hyvinkin   syvällisistä 😊 pohdinnoista i tse asiaan. Huippuviikko takana ! 😊 Palasin treeneihin ihan uudella innolla ja treenit luistivat älyttömän hyvin. Salia tuli viikkoon 4 kpl ja lisäksi 3 kpl aerobista. Ihanaa kun jaksaa taas tehdä ja  tuntee kuinka kroppa vahvistuu . Syöminen meni myös todella hyvin. Viikolla on aina niin helppo noudattaa samaa kaavaa. Kokkailu ei kuitenkaan ole mitään lempipuuhaani, joten yritän aina päästä mahdollisimman helpolla ruokien suhteen. Enkä kaipaakaan sen kummempaa  gourmeeta . Kunhan nälkä lähtee ja jaksaa niin se on tärkeintä. Edelleen pidin lepopäivät  hiilarittomina , mutta treenipäivinä treenin jälkeinen ateria sisälsi hiilaria. Viikonloput  on  aina sitten vähän haastavampia. Kun rytmi päivässä on ihan erilainen ja ylimääräisiä menoja tuppaa tulemaan. Lauan

Yksi iso, vaikkakin ehkä vähän turhamainen syy laihdutukseeni on vaatteet. Rakastan kirkkaita värejä, isoja kukkakuvioita. Tällä hetkellä kuitenkin useimmiten päälleni hakeutuu mustaa. Mustahan tunnetusti hoikentaa. ☺ Musta on turvallinen. Olen jo luovuttanut sen suhteen että löytäisin vaatteita ”normaalien” kokojen puolelta. Eivät ne mahdu. Kaikki hankintani olen nyt viiden vuoden aikana tehnyt ”isojen tyttöjen” puolelta. Voi, millaista olisikaan mahtua normikoon vaatteisiin. Juuri siihen vaatteeseen minkä haluaisin. Eikä epätoivoisena selata rekkiä löytyykö kokoa 46 tai XL ja sitten vielä pettyä kun se ei edes mahdu päälle. Treenitopit. Haluaisin käyttää istuvia hihattomia kirkkaan värisiä treenitoppeja. Niin ettei alle tarvisi pukea sitä makkaraa silottavaa alustoppia. Topissa olisi mieluusti painijaselkä jotta näkisin peilistä kuinka selkälihakseni työskentelevät treenin aikana.  Freddyt, tai mitkä tahansa ”peppuhousut”. Tilasin netistä peppuhousuiksi kutsutut leggins tyyl

Voi vitsit! Pitkästä aikaa viikko meni ihan nappiin. Se on vaan parempi pysyy tiukkana eikä antaa yhtään lipsua, niin hyvä tulee. ☺ Olin koko viikon oikeastaan melkeinpä hiilarittomalla ruokavaliolla. Koska lepoviikko treeneistä, et sitä hiilaria pahemmin edes kaivannut ja sain hyvän puhtaan aloituksen taas tähän täysillä tekemiseen. Lipsumisia ei tullut viikolla YHTÄÄN! Perjantaina kävin aerobista tekemessä salilla, mutta muuten pysyttelin poissa. Viikonloppu oli paha… Kyllähän niitä herkkuja olis tehny mieli. Sen sijaan vedin lähes kilon herneitä. No parempi se on ku kilo karkkia. Oliskohan 2 keksiä tullut syötyä ja 4 pullaviipaletta. Ylimääräistä, tiedän kylllä. Ja turhaa. Ilmankin olisin pärjännyt. Vaaka kiitti tänä aamuna. Pudotusta 1,4 kg. Jes! ☺ Nyt oikein kaipaan jo salille! Lepo teki ehdottomasti hyvää. En tiedä mistä edellisviikon voimattomuus ja huono olo johtui, mutta onneksi se meni ohi, ja nyt tuntuu taas siltä että jaksaa treenata täysiä.  Tavoitteena tällä viikol

 Kaipaan lepoa. Tuntui että nyt tällä viikolla tuli jonkinlainen seinä vastaan. Maanantaina menin salille vaikka väsytti ihan sikana. Ja tyhmänä vielä hyppäsin salin vaa’alle ja sehän näytti hirvittäviä lukemia viikonlopun jäljiltä. Sitten se tapahtui. Istuin kaappini edessä ja kyyneleet alkoivat virtaamaan. En vaan jaksa. Väsytti, kiukutti, ketutti. Kävin pienen neuvottelun itseni kanssa ja lupasin että kunhan teet selkätreenin voit jättää aerobisen väliin. Tein treenin ja lisäksi vielä 10 min aerobisen. Fiilis ei kuitenkaan missään vaiheessa parantunut kuten yleensä. Tuli kummallisia kuumia aaltoja ja välillä tuntui kuin iho olisi ollut tulessa. Ajattelin että huomenna on parempi päivä. Ei ollut. Tiistaina raahauduin taas salille kaameassa väsymyksessä. Tein treenin ja 10 minuutin aerobisen. Silloin totesin että ei, tämä ei ole enää viitsimisestä kyse ja siitä ettei huvittaisi. Kroppani on oikeasti väsynyt ja haluaa lepoa. Oli pakko nöyrtyä. Kaksi treeniä jäi tekemättä tältä viikolta

Painovartijat (3v, 156 vkoa, 20 €/vko) = 3 120 € Kuntosalin laihdutusryhmä x2 = 580 € PT 4 kk = 1 000 € Cambridge (2 päivää)aloituspaketti= 200€ Yhteensä= 4 900 euroa Joopa, joo. Kyllähän tuolla summalla olisi muutaman Amerikan matkan tehnyt tai mennyt useamman kerran Eurooppaan. Laittanut käsirahan asuntoon ynnämuuta kivaa. Ja mikä pahinta tuo raha on mennyt hukkaan. Paino on kyllä jossain kohdin pudonnut, mutta ei pysynyt poissa. Mutta toivon että olen jokaisesta jotain oppinut. Painovartijat: Ehkä tärkein opetus tästä on ollut se että pystyn laihtumaan. Ja tämä on ollut ihka ensimmäinen kerta kun olen opetellut syömään oikein. Viikottainen punnitus motivoi. Eihän siihen vaa’alle kehdannut nousta jos ei ollut miinusta. Kuntosalin laihdutusryhmä: Opin yhdistämään treenaamisen laihduttamiseen. Täytyi oikeasti syödä hyvin jotta jaksoi treenata. Tässäkin oli viikottainen punnitus joka ylläpiti motivaatiota. PT: Tykkäsin siitä että olin tilivelvollinen jollekulle. Yhteiset treeni

Täytyy sanoa että olen tosi ylpeä viime viikosta. Ruokailut meni tosi hyvin. Treenejä tuli viikolle 3 ja saman verran aerobisia. Aerobiset vedin täysiä. Mitään ylimääräisiä naposteluja ei tullut. No miksi silti ketuttaa. Koska paino ei ollut pudonnut! Eikä ainoastaan ei ollut pudonnut vaan oli tullut jopa lisää. 800 grammaa. Harmittaa ihan sikana! No olo ei ollut kyllä yhtään hoikempi. Oli outoa turvotusta koko viikon. En tiedä sitten johtuisko naistenvaivoista jotka piinasivat viime viikolla. Tai johtuisiko siitä että ennen punnitusta perjantai iltana, tein kovan jalkatreenin. En tiedä. Joka tapauksessa mieli oli matalalla koko viikonlopun. Ja mitä sitten tein kun mieli on matalalla. Herkuttelin tietenkin.😡 Onneksi pysyin karkista erossa, mutta keksejä, pähkinöitä ja kakkua tuli kyllä vedettyä.  Kuukauden saldoksi jäi siis -2,1 kg. Tavoitteena olisi saada 3 kg/kk.  Aion silti jatkaa. Eihän tässä muutakaan voi. Luovuttaminen ei ole vaihtoehtona. Harkitsin jo että pitäisikö vaaka

Eihän tääkään viikko ihan putkeen mennyt. Tai siis ylpeä olen siitä että maanantain mässäilyn jälkeen onnistuin taas katkaisemaan sen kerrasta poikki ja tiistaista lähtien mentiin tiukasti ruokavalion mukaan. Mutta eihän se vaakakaan kiittänyt kun kolme päivää oli aikalailla mässätty ja sit neljä päivää vedetty tiukasti. +400 g. Paskat… Ärsytti ihan sikana. Mutta yritin päästä siitä yli, koska kuten lupasin itselleni, mikäli annan itseni käydä vaa’alla joka viikko en voi antaa sen lukeman masentaa itseäni. Lauantai ja sunnuntai meni sitten taas ihan huonosti. Tai siis kyllä syömisessä oli koko ajan jonkinlainen järki mukana, mutta yks mutakakku ja yks pullapitko tuli vedettyä. Hmph… En usko että mun kroppa kestää noita viikonlopun herkutteluja siinä mielessä että paino vielä tippuisi. No se nähdään taas lauantaina. Mutta kyllä tähän on tultava muutos. Eikö nyt pitänyt laittaa kaikki paukut peliin! Olisko se nyt tästä seuraavasta vkonlopusta lähtien sit että ei mitään hyvää!!! Tilasin

Viittasin jo aiemmassa tekstissäni siihen että kuinka syyni laihduttaa on nyt muuttunut ulkonäöllisten seikkojen lisäksi terveydellisiin syihin. Olen enemmän kuin kiitollinen siitä että toistaiseksi minulla ei ole mitään lihavuuteen liittyviä sairauksia. Tai en tiedä luokitellaanko kilpirauhasen vajaatoiminta näihin, mutta siis siihen minulla tosiaan on lääkitys. Mutta diabetesta, kolesterolia tai sydän-ja verisuonisairauksia minulla ei ole. VIELÄ. Terveyteen luen kuuluvaksi myös liikunnan. Ja kun huomasin että liikkumiseni alkoi painostani kärsimään tiesin että olin tullut pohjalle. Olimme kaksi vuotta sitten siskoni kanssa ulkomaanmatkalla suurkaupungissa. Helpoin ja halvin tapa liikkua ympäriinsä oli kävellen. Päivittäin askelmittarit näyttivät lähes 10 km matkoja. Täytyy sanoa että päivän päätteeksi olin oikeasti todella väsynyt. Sänkyyn mennessä pohkeet tykyttivät ja polvet särkivät. Yksi kauhukohta oli se kun olimme ilmottautuneet ohjatulle kaupunkikierrokselle ja paikalle

Toka dieettiviikko takana. Raportti tulee vähän myöhässä, sillä maanantai oli töistä vapaa, joten ”lomailin” sitten vielä sen päivän. Toka viikko meni tosi hyvin. Nimenomaan viikko. Viikonloppu ei sitten niinkään. Viikolla tosiaan söin pilkuntarkasti ja treenasin. Lauantaikin meni vielä ihan ok. Vaikkakin silloin tuli syötyä ulkona ravintolassa. Ja ei, en valinnut listalta kaikista kevyintä ja dieettiin sopivaa vaihtoehtoa, vaan tein tietoisen päätöksen ottaa sellaisen annoksen minkä halusin. Eli silloin tuli syötyä vain yksi iso annos päivän aikana. Mutta muuten ok. Sunnuntaina sitten oli syntymäpäiväjuhlat perheessä ja herkkuja tuli syötyä ihan liikaa. Kakkua, keksejä ja karjalanpiirakoita. Sen verran että oli oikeasti huono olo. Huoh, ei hyvä juttu. Kehtaanko edes kertoa tähän tekstiin eilisestä. Eilen piti olla jo kunnolla, mutta kun vapaa. Menin ostoksille ja tietenkin taas tuli syötyä ulkona. Enkä taaskaan valinnut listan kevyintä vaihtoehtoa. L Lisäksi illalla vielä suklaacash

Olen tässä mietiskellyt että kuinka paljon haluan ja kehtaan kertoa painonpudotusprojektistani omissa somekanavissa. Aikanaan kun olen onnistuneita laihdutuksia tehnyt eivät tälläiset muutoskuvat ole olleet vielä niin suosittuja eikä instagramia edes olemassa.☺ Olen jonkun kuvan instaani laittanut siitä että olen salilla käynyt, mutta varsinaisesta projektista en ole kertonut mitään. Miksi? Koska mietin että kehtaanko. Mietin liikaa mitä muut ajattelevat ja se on aina ollut iso ongelmani. Luovuin ensimmäisestä mahdollisesta poikaystävästänikin sen vuoksi kun ajattelin että mitä muut ajattelisivat. Ihan kauheaa. Eikö tämä kuitenkin ole minun elämäni ja minun kuuluisi tehdä omat päätökset ja seistä niiden takana huolimatta siitä mitä muut sanovat. No tästä päästäänkin toiseen isompaan ongelmaan eli Itsetuntooni, mutta siitä tulisi ihan kokonaan toinen teksti. No miksi minun pitäisi kertoa somessa projektistani. Siinäkin on kaksi puolta. Toisaalta siitä tulisi positiivisella tavalla p

Olen tyytyväinen. En hypi onnesta tai uhoa että oon niin rautaa, mutta täytyy sanoa että tyytyväinen olen ensimmäiseen viikkoon. Haluaisin uskoa että tämä ensimmäinen viikko on myös vaikein. Ma-ke päivät olivat aivan tuskaa. Väsytti viikonlopun valvomisen jäljiltä. Sokerivieroitusoireet iskivät tosi kovana ja muutenkin suoraan sanottuna vaan v*tutti. Parasta olisi ollut vetää peitto korviin ja nukkua vain kellon ympäri. Mutta eihän sellaista voi normi-ihminen tehdä jolla on työ ja koira hoidettavana. Söin vain ohjeiden mukaan ja toitotin itselleni että kyllä tämä helpottaa. Kyllähän se helpottikin. Torstai ja perjantai menivät jo suht kivuttomasti. Tietysti perjantaina viikonlopun karkkihiiri rupesi kuiskimaan korvaani, mutta vaikka harmitti niin yritin asennoitua että nyt on dieetti ja näillä mennään. Iltapalaksi syödyt mansikat onneksi piristivät perjantai iltaakin. Lauantai päivä meni vielä todella hyvin, mutta illalla. 😢 Olin äitini luona ja veljeni perhe tuli kahville,

Tiesin että tästä tulee taas vaikeaa. Ainahan se on, joka ikinen kerta. Miksi siis jaksan yrittää. Tällä hetkellä epäilen sitä itsekin. Dieettiä nimittäin. Olen ollut viimeiset 16 vuotta jollain laihdutuskuurilla ja yrittänyt laihduttaa. Välillä onnistuen mutta useimmiten aina keräen kilot takaisin korkojen kera. Kuten eilisistä mittauksistakin huomaa kiloja on tullut kesäkuun aikana 6 lisää. Ihan uskomatonta. 7 kg sain keväällä pois, josta taas 6 tullut takaisin. Mitä v*ttua!!!! Kyllä tässä vahvempikin alkaa murtumaan. Haluaisin vain itkeä ja käpertyä sohvannurkkaan. Onko tässä mitään järkeä? Yritän tsempata itseäni sanomalla että se on nyt taas vaan nämä sokerivieroituksen oireet mitkä saavat nämä negatiiviset tunteet pintaan. Ja väsymys kun vkonloppuna tuli valvottua. Miksi siis edelleen yritän? Koska en halua olla lihava! En missään nimessä! Enkä suostu luovuttamaan ja ”hyväksymään itseäni tälläisenä kuin nyt olen.” En ikinä! Näytän ihan hirveältä kuvissa ja viikonloppuna jalat

Huomenna se alkaa. Dieetti. 25 viikkoa täysii. Teen parhaani. Ei vaan teen kaikkeni. Ei tästä muuten tule oikeesti mitään. Kuten aikaisemminkin kirjoitin, joka kesä olen ajatellut että ens kesänä sitten… En voi loputtomiin jatkaa näin. Se on vain tehtävä. Oon hukannut liian monta vuotta tähän voivotteluun ja huonoon fiilikseen. Nyt mennään hyvällä fiiliksellä eteenpäin. Mä pystyn tähän! Tavoitteena siis: 1.Syödä oikein. Ei mässyviikkoja, ainoastaan yksi mässypäivä jos tarvis. Ja kutsutaan sitäkin näin fitness-aikana tankkauspäiväksi. ☺ Mutta silloinkaan ei karkkia. Karkki ja suklaa ovat pahimmat viholliseni. Eli julistan sen nyt tässä: Ei karkkia seuraavaan puoleen vuoteen! 2.Treenata. Löytää taas se ilo ja hyvä olo treenaamisesta mikä mulla jo hetkellisesti oli, mutta on jostain syystä kadonnut tässä viimeisen kuukauden aikana. 3.Mahtua normikoon vaatteisiin. Tällä hetkellä en mahdu edes ”normi” vaatteiden 46 kokoon. Ainakin housut on aina hommattava isojen tyttöjen puolelta. 

En halua suodattaa tänne pelkästään negatiivisia ajatuksia. Vaikka kamppailen laihdutuksen kanssa ja se vie suuren osan ajastani, niin minulla on on silti moni asia elämässä erittäin hyvin ja monesta asiasta saan olla kiitollinen Perhe – Olen kiitollinen ihanasta perheestäni. Isäni kuoleman jälkeen tuntuu että olemme hitsautuneet vielä enemmän yhteen. Äitini, siskoni, veljeni ja veljen perhe ovat minulle tärkeimpiä ihmisiä elämässäni ja tiedän että voin aina luottaa heidän apuun ja tukeen kun sitä tarvitsen. Koira – Kaksi vuotta sitten tein pitkäaikaisesta unelmastani totta kun päätin hankkia nelijalkaisen karvalapseni. En ikinä uskonut kuinka paljon iloa tuo pikkuinen karvapallero elämääni tuokaan. Ihan sama kuinka huono päivä olisi ollut, hän saa AINA hymyn huulilleni. Iltaisin, kun tämä pallero käpertyy kainalooni nukkumaan, olen maailman onnellisin. Oma koti – Olen ollut asunnon omistaja nyt jo neljä vuotta. Mielestäni oman asunnon osto oli erittäin järkevä päätös. Se on m

5.6.7.8… Laihdutus Oikeastaan tuon ennätystuloksen, 75 kg, jälkeen ei varsinaisia onnistuneita laihdutuskertoja ole ollut. Laihdutus ei ole ollut pitkäkestoista vaan enemmänkin 10 kg rykäsyjä jotka ovat tulleet aina takaisin ja vielä vähän päälle. Painovartijat lopettivat toiminnan Suomessa jonain kauniina vuonna ja minä uskollisesti kävin loppuun asti siellä. Sen jälkeen olen palkannut omalta saliltani PT:n, ollut laihdutusryhmässä, palkannut ”kuuluisan” PT:n ja yrittänyt pussikeittoja. Pussikeittoja kestin 2 päivää. En pidä niiden mausta ollenkaan. Rahaa on ainakin palanut, mutta rasva ei niinkään. Jonkintasoista syömishäiriötäkin vastaan olen tässä samalla koittanut taistella. Ahmiminen on jo useamman vuoden ajan ollut keinoni käsitellä stressiä ja isoja elämänmuutoksia. Kaksinumeroisessa painossa olen viimeksi ollut vuonna 2012. Laihdutus NYT: Syksystä 2016 saakka olen ollut fitfarmin ohjeilla. Aluksi superdieetillä ja nyt bullin All out valmennuksessa. Olen yrittänyt lihasten li

Lapsuus: Muistan jo aikoja kun kävin äidin kanssa lääkärissä tai neuvolassa ja katsottiin että koko ajan menee painokäyrä yläkanttiin. Ja aina sieltä tuli lääkäri/hoitajatätiltä sama kommentti. ”kyllä se siitä tasoittuu kun tyttö vielä kasvaa pituutta” Noh, 175 cm asti kasvoinkin, mutta paino siinä mukana. Ensimmäisen kerran tajusin olevani erilainen/poikkeava kun sain antibioottikuurin virtsatietulehdukseen. Olin aina huono nielemään pillereitä, joten kun lääkäri määräsi lääkkeen nestemäisenä sain juoda sitä pullotolkulla. Koska nesteethän menee lapselle siis painon mukaan. Ala-asteella kouluterveydenhoitaja ohjasi minut ravitsemusterapeutille. Hävetti. Piti pitää ruokapäiväkirjaa 2 vkon ajan, jonka kanssa mentiin vastaanotolle. Terapeutin kommentti oli että eihän tässä mikään päivä ylity kauheasti nämä kalorit. Se siitä, muuta apua en sieltä saanut. Koulussa minua ei varsinaisesti koskaan kiusattu, meillä oli hyvä luokka missä kaikki oli kavereita. Vanhempien luokkien pojilta saattoi

Luen paljon fitnessblogeja. Seuraan monia ammattilaiskehonrakentajia instagramissa. Ehkä vähän liikaakin. Vaikka koen saavani heistä paljon motivaatiota, yritän silti jatkuvasti muistuttaa itseäni että en ole samalla tasolla kuin he eikä minun tarvitsekaan olla.  Haluan imeä heistä inspiraatiota omaa matkaani varten. Ja ottaa kaiken positiivisen ohjeistuksen oikein syömisestä ja treenaamisesta. Otsikkoon viitaten, olen leikitellyt ajatuksella että eläisin seuraavat puoli vuotta kuin fitnesskilpailija. Kurinalaisesti ja ohjeita noudattaen. Aion elää tänään kuin fitnesskissa niin ehkä jonain päivänä myös olenkin sellainen ☺Ainakin oman mittapuuni mukaan. Toissapäivänä luin lempparibloggaajani Annan  vanhoja vuoden 2012 tekstejä jolloin hän oli itse laihdutuksensa alkutaipaleella. Tekstissä hän käsittelee samaa aihetta --> Elä sellaista elämää tänään, mitä haluaisit elää huomenna. Tiivistettynä siis että töitä on tehtävä nyt jos haluaa saavuttaa jotain tulevaisuudessa. Näin aionki

Mitä jos annan kaikkeni tälle projektille loppuvuoden. Heinäkuun ekasta viikosta lähtien seuraavat 26 viikkoa täysiä. All out. Niinku toi mun fitfarmin valmennuskin sanoo. ☺ 26 viikkoa dieettiä. Pilkun tarkkaa ohjeiden noudattamista. Syödään ja tankataan niin kuin ohjeissa sanotaan ja levätään kun käsketaan. Mitäs jos et kävisi vaa’alla ollenkaan. Seuraisit vaan kuinka kroppa (toivottavasti) muuttuu. Vaaka aiheuttaa vain ahdistusta ja ketutusta. Sillä lukemalla ei oikeasti ole väliä!!! Kunhan näyttäisi hyvältä valokuvissa. Kunhan vaatteet tuntuisi kivalta ja treenaaminen hyvältä. ”Vapaita” syömisiä ei tulisi. Ei ainakaan viikon mittaisia. Maksimissaan yks päivä. Mieluummin juuri se tankkauspäivä jos olisi pakko karkkia saada. Ei övereitä treenaamisen tai syömisen suhteen. Tasaista puurtamista. Uskoa itseen ja uskoa omaan projektiin ja siihen että se kantaa. Nimenomaan tuo tasaisuus täytyy pitää mielessä. Eihän mun kroppa rukka tiedä mitä sen pitäis tehdä ku välil saa muutaman ku

Haluaisin herätä aamulla, tyytyväisenä. Juoda ruokavalioon kuuluvan vesilasin ja lähteä innosta puhkuen aamuaerobiselle. Laittaisin trikoot ja kirkkaanvärisen hupparin päälle. Lippiksen päähän ja kuulokkeet korville. Aurinko paistaisi. /Vääntäydyn kolmannen torkutuksen jälkeen sängystä ulos. Vedän kauhtuneet verkkarit ja ensimmäisen hupparin minkä löydän päälleni. Laahustan koiran kanssa pakollisen mittaisin lenkin jotta hän saa asiansa tehtyä. Aika usein aamuisin sataa tai on vain muuten harmaata. Ottaisin instaan upeita ruokakuvia terveellisistä ja ruokavalion mukaisista annoksistani. Ne maistuisivat oikeasti hyvältä ja ruokailun jälkeen olisi tyytyväinen ja täysinäinen olo. /Kiireessä en ole ehtinyt mitään valmistamaan, joten otan valmiista salaattipussista salaatit heitän purkin tonnikalaa kylkeen ja muutaman raa’an parsakaalin. Ruokailun jälkeen vatsalaukkuni ei sulatakaan raakaa parsakaalia, vaan alkaa närästää ja ilmaa kertyy vatsaani ja on erittäin epämukava olla.