Siirry pääsisältöön

Viikkoraportti 19 & 20

Ei, en ole repsahtanut. Viime viikolle ei yksinkertaisesti ollut aikaa kirjoitella. Viikko meni hyvin ja valkun käskystä kävin vaa’allakin. 3,2 kg oli lähtenyt tästä uusimmasta aloituksesta. Mikä siis ihan ok tulos, mutta jotenkin en vaan osaa iloita. No, ehkä kun perjantaina on taas vartti valkun kanssa niin saanohjeita tähänkin. Toivotaan!

Viime viikonloppu oli haasteellinen. Kävin ulkona syömässä sekä lauantaina että sunnuntaina. Enkä valinnut listalta kevyintä kanasalaattia. Herkuttelu jäi kuitenkin siihen yhteen ateriaan, jos jotain positiivista täytyy keksiä.

Viime viikko oli treenien puolesta lepoa. Sen seurauksena hartiat jumittuivat oikein kunnolla. Eli eihän tuo treenaaminen ole pelkästään ulkonäöllisten seikkojen takia tärkeää, vaan yhtälailla myös hyvinvoinnin ja liikkuvuuden kannalta. 
Nyt yritän kirjoitella vähän ehkä useamminkin, kun on tuo pakollinen työprojekti saatu suoritettua ja vapaa-aikaa on (toivottavasti) enemmän.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Dieettiviikko 14/25

Erittäin huono viikko. Maanantai alkoi ihan hyvin, kävin salilla tekemässä treenin ja pysyin ruokavaliossa. Illalla olo oli kuitenkin jotenkin ihmeellinen. Vatsaa väänsi ja olo tuntui kuumeiselta. Ja jotenkin ahdisti hirveästi. Enkä saanut seuraavana yönä nukuttuakaan.  Siitä lähti sitten alamäki. Päätin että sali saa tältä viikolta jäädä. Kun oli vaan niin huono olo. No sitten kun en salille pääse niin eihän se syöminenkään pysy ruodussa. Aloin taas kyseenalaistamaan kaikkea. Sitä kun paino ei tipu. Ja syönkö nyt kuitenkaan oikein kun yritän kituuttaa aika pienelläkin ruokavaliolla. Olenko pilannut aineenvaihduntani niin lopullisesti että laihduttaminen ei yksinkertaisesti enää onnistu. Voinko saavuttaa pienempää olomuotoa ensi vuoden syksyyn mennessä jolloin tarkoituksena oli ottaa yksi askel kohti unelmia. Tietysti elämässä on myös monia muita asioita mitkä vaikuttavat mieleen ja siihen miten hyvin pystyy laihdutusprojektiin keskittymään. Asioita joita en halua ”julkisesti” sen

Dieettiviikko 5/25

 Kaipaan lepoa. Tuntui että nyt tällä viikolla tuli jonkinlainen seinä vastaan. Maanantaina menin salille vaikka väsytti ihan sikana. Ja tyhmänä vielä hyppäsin salin vaa’alle ja sehän näytti hirvittäviä lukemia viikonlopun jäljiltä. Sitten se tapahtui. Istuin kaappini edessä ja kyyneleet alkoivat virtaamaan. En vaan jaksa. Väsytti, kiukutti, ketutti. Kävin pienen neuvottelun itseni kanssa ja lupasin että kunhan teet selkätreenin voit jättää aerobisen väliin. Tein treenin ja lisäksi vielä 10 min aerobisen. Fiilis ei kuitenkaan missään vaiheessa parantunut kuten yleensä. Tuli kummallisia kuumia aaltoja ja välillä tuntui kuin iho olisi ollut tulessa. Ajattelin että huomenna on parempi päivä. Ei ollut. Tiistaina raahauduin taas salille kaameassa väsymyksessä. Tein treenin ja 10 minuutin aerobisen. Silloin totesin että ei, tämä ei ole enää viitsimisestä kyse ja siitä ettei huvittaisi. Kroppani on oikeasti väsynyt ja haluaa lepoa. Oli pakko nöyrtyä. Kaksi treeniä jäi tekemättä tältä viikolta

Viikkoraportti 18

Projekti rullaa taas hyvällä fiiliksellä. Ehkä se on  sekin  kun ei ota turhaa stressiä tuosta syömisestä, vaan syö ohjeiden mukaan niin kaikki sujuu. Melkein kirjoitin  tuohon  että syö kun on nälkä. Mutta ei se aina ihan niin mene.  Vuosien laihdutus ja lihomiskierre,  kituuttiminen  ja ahmiminen on saanut aikaan sen, että en enää luota kehooni siinä  suhteessa  että se kertoisi milloin pitää syödä. Kaikki naistenlehtien laihdutusohjeet  aina hehkuttavat  että täytyy kuunnella itseään ja syödä sitä mitä tekee mieli ja antaa kehon kertoa koska on syötävä. Mutta kun ruokailutottumukset ovat niin useasti ja pitkään olleet vinossa, ei siihen vaan voi enää luottaa. Tällöin on parempi luottaa ammattilaisen laatimiin ohjeisiin. Joku saattaa joskus nauraakin, kun katson  kellosta että kohta on taas syötävä. Mutta näin on minulle parasta.  En siis orjallisesti noudata kelloa, mutta pidän  huolen  että ruokailujen välillä on ainakin se 2,5 h ja maksimissaan 4 h.  Valkun  kanssa on sov