Täytyy sanoa että olen tosi ylpeä viime viikosta. Ruokailut meni tosi hyvin. Treenejä tuli viikolle 3 ja saman verran aerobisia. Aerobiset vedin täysiä. Mitään ylimääräisiä naposteluja ei tullut. No miksi silti ketuttaa. Koska paino ei ollut pudonnut! Eikä ainoastaan ei ollut pudonnut vaan oli tullut jopa lisää. 800 grammaa. Harmittaa ihan sikana! No olo ei ollut kyllä yhtään hoikempi. Oli outoa turvotusta koko viikon. En tiedä sitten johtuisko naistenvaivoista jotka piinasivat viime viikolla. Tai johtuisiko siitä että ennen punnitusta perjantai iltana, tein kovan jalkatreenin. En tiedä. Joka tapauksessa mieli oli matalalla koko viikonlopun. Ja mitä sitten tein kun mieli on matalalla. Herkuttelin tietenkin.😡 Onneksi pysyin karkista erossa, mutta keksejä, pähkinöitä ja kakkua tuli kyllä vedettyä.  Kuukauden saldoksi jäi siis -2,1 kg. Tavoitteena olisi saada 3 kg/kk.  Aion silti jatkaa. Eihän tässä muutakaan voi. Luovuttaminen ei ole vaihtoehtona. Harkitsin jo että pitäisikö vaaka

Eihän tääkään viikko ihan putkeen mennyt. Tai siis ylpeä olen siitä että maanantain mässäilyn jälkeen onnistuin taas katkaisemaan sen kerrasta poikki ja tiistaista lähtien mentiin tiukasti ruokavalion mukaan. Mutta eihän se vaakakaan kiittänyt kun kolme päivää oli aikalailla mässätty ja sit neljä päivää vedetty tiukasti. +400 g. Paskat… Ärsytti ihan sikana. Mutta yritin päästä siitä yli, koska kuten lupasin itselleni, mikäli annan itseni käydä vaa’alla joka viikko en voi antaa sen lukeman masentaa itseäni. Lauantai ja sunnuntai meni sitten taas ihan huonosti. Tai siis kyllä syömisessä oli koko ajan jonkinlainen järki mukana, mutta yks mutakakku ja yks pullapitko tuli vedettyä. Hmph… En usko että mun kroppa kestää noita viikonlopun herkutteluja siinä mielessä että paino vielä tippuisi. No se nähdään taas lauantaina. Mutta kyllä tähän on tultava muutos. Eikö nyt pitänyt laittaa kaikki paukut peliin! Olisko se nyt tästä seuraavasta vkonlopusta lähtien sit että ei mitään hyvää!!! Tilasin

Viittasin jo aiemmassa tekstissäni siihen että kuinka syyni laihduttaa on nyt muuttunut ulkonäöllisten seikkojen lisäksi terveydellisiin syihin. Olen enemmän kuin kiitollinen siitä että toistaiseksi minulla ei ole mitään lihavuuteen liittyviä sairauksia. Tai en tiedä luokitellaanko kilpirauhasen vajaatoiminta näihin, mutta siis siihen minulla tosiaan on lääkitys. Mutta diabetesta, kolesterolia tai sydän-ja verisuonisairauksia minulla ei ole. VIELÄ. Terveyteen luen kuuluvaksi myös liikunnan. Ja kun huomasin että liikkumiseni alkoi painostani kärsimään tiesin että olin tullut pohjalle. Olimme kaksi vuotta sitten siskoni kanssa ulkomaanmatkalla suurkaupungissa. Helpoin ja halvin tapa liikkua ympäriinsä oli kävellen. Päivittäin askelmittarit näyttivät lähes 10 km matkoja. Täytyy sanoa että päivän päätteeksi olin oikeasti todella väsynyt. Sänkyyn mennessä pohkeet tykyttivät ja polvet särkivät. Yksi kauhukohta oli se kun olimme ilmottautuneet ohjatulle kaupunkikierrokselle ja paikalle

Toka dieettiviikko takana. Raportti tulee vähän myöhässä, sillä maanantai oli töistä vapaa, joten ”lomailin” sitten vielä sen päivän. Toka viikko meni tosi hyvin. Nimenomaan viikko. Viikonloppu ei sitten niinkään. Viikolla tosiaan söin pilkuntarkasti ja treenasin. Lauantaikin meni vielä ihan ok. Vaikkakin silloin tuli syötyä ulkona ravintolassa. Ja ei, en valinnut listalta kaikista kevyintä ja dieettiin sopivaa vaihtoehtoa, vaan tein tietoisen päätöksen ottaa sellaisen annoksen minkä halusin. Eli silloin tuli syötyä vain yksi iso annos päivän aikana. Mutta muuten ok. Sunnuntaina sitten oli syntymäpäiväjuhlat perheessä ja herkkuja tuli syötyä ihan liikaa. Kakkua, keksejä ja karjalanpiirakoita. Sen verran että oli oikeasti huono olo. Huoh, ei hyvä juttu. Kehtaanko edes kertoa tähän tekstiin eilisestä. Eilen piti olla jo kunnolla, mutta kun vapaa. Menin ostoksille ja tietenkin taas tuli syötyä ulkona. Enkä taaskaan valinnut listan kevyintä vaihtoehtoa. L Lisäksi illalla vielä suklaacash

Olen tässä mietiskellyt että kuinka paljon haluan ja kehtaan kertoa painonpudotusprojektistani omissa somekanavissa. Aikanaan kun olen onnistuneita laihdutuksia tehnyt eivät tälläiset muutoskuvat ole olleet vielä niin suosittuja eikä instagramia edes olemassa.☺ Olen jonkun kuvan instaani laittanut siitä että olen salilla käynyt, mutta varsinaisesta projektista en ole kertonut mitään. Miksi? Koska mietin että kehtaanko. Mietin liikaa mitä muut ajattelevat ja se on aina ollut iso ongelmani. Luovuin ensimmäisestä mahdollisesta poikaystävästänikin sen vuoksi kun ajattelin että mitä muut ajattelisivat. Ihan kauheaa. Eikö tämä kuitenkin ole minun elämäni ja minun kuuluisi tehdä omat päätökset ja seistä niiden takana huolimatta siitä mitä muut sanovat. No tästä päästäänkin toiseen isompaan ongelmaan eli Itsetuntooni, mutta siitä tulisi ihan kokonaan toinen teksti. No miksi minun pitäisi kertoa somessa projektistani. Siinäkin on kaksi puolta. Toisaalta siitä tulisi positiivisella tavalla p

Olen tyytyväinen. En hypi onnesta tai uhoa että oon niin rautaa, mutta täytyy sanoa että tyytyväinen olen ensimmäiseen viikkoon. Haluaisin uskoa että tämä ensimmäinen viikko on myös vaikein. Ma-ke päivät olivat aivan tuskaa. Väsytti viikonlopun valvomisen jäljiltä. Sokerivieroitusoireet iskivät tosi kovana ja muutenkin suoraan sanottuna vaan v*tutti. Parasta olisi ollut vetää peitto korviin ja nukkua vain kellon ympäri. Mutta eihän sellaista voi normi-ihminen tehdä jolla on työ ja koira hoidettavana. Söin vain ohjeiden mukaan ja toitotin itselleni että kyllä tämä helpottaa. Kyllähän se helpottikin. Torstai ja perjantai menivät jo suht kivuttomasti. Tietysti perjantaina viikonlopun karkkihiiri rupesi kuiskimaan korvaani, mutta vaikka harmitti niin yritin asennoitua että nyt on dieetti ja näillä mennään. Iltapalaksi syödyt mansikat onneksi piristivät perjantai iltaakin. Lauantai päivä meni vielä todella hyvin, mutta illalla. 😢 Olin äitini luona ja veljeni perhe tuli kahville,

Tiesin että tästä tulee taas vaikeaa. Ainahan se on, joka ikinen kerta. Miksi siis jaksan yrittää. Tällä hetkellä epäilen sitä itsekin. Dieettiä nimittäin. Olen ollut viimeiset 16 vuotta jollain laihdutuskuurilla ja yrittänyt laihduttaa. Välillä onnistuen mutta useimmiten aina keräen kilot takaisin korkojen kera. Kuten eilisistä mittauksistakin huomaa kiloja on tullut kesäkuun aikana 6 lisää. Ihan uskomatonta. 7 kg sain keväällä pois, josta taas 6 tullut takaisin. Mitä v*ttua!!!! Kyllä tässä vahvempikin alkaa murtumaan. Haluaisin vain itkeä ja käpertyä sohvannurkkaan. Onko tässä mitään järkeä? Yritän tsempata itseäni sanomalla että se on nyt taas vaan nämä sokerivieroituksen oireet mitkä saavat nämä negatiiviset tunteet pintaan. Ja väsymys kun vkonloppuna tuli valvottua. Miksi siis edelleen yritän? Koska en halua olla lihava! En missään nimessä! Enkä suostu luovuttamaan ja ”hyväksymään itseäni tälläisenä kuin nyt olen.” En ikinä! Näytän ihan hirveältä kuvissa ja viikonloppuna jalat

Huomenna se alkaa. Dieetti. 25 viikkoa täysii. Teen parhaani. Ei vaan teen kaikkeni. Ei tästä muuten tule oikeesti mitään. Kuten aikaisemminkin kirjoitin, joka kesä olen ajatellut että ens kesänä sitten… En voi loputtomiin jatkaa näin. Se on vain tehtävä. Oon hukannut liian monta vuotta tähän voivotteluun ja huonoon fiilikseen. Nyt mennään hyvällä fiiliksellä eteenpäin. Mä pystyn tähän! Tavoitteena siis: 1.Syödä oikein. Ei mässyviikkoja, ainoastaan yksi mässypäivä jos tarvis. Ja kutsutaan sitäkin näin fitness-aikana tankkauspäiväksi. ☺ Mutta silloinkaan ei karkkia. Karkki ja suklaa ovat pahimmat viholliseni. Eli julistan sen nyt tässä: Ei karkkia seuraavaan puoleen vuoteen! 2.Treenata. Löytää taas se ilo ja hyvä olo treenaamisesta mikä mulla jo hetkellisesti oli, mutta on jostain syystä kadonnut tässä viimeisen kuukauden aikana. 3.Mahtua normikoon vaatteisiin. Tällä hetkellä en mahdu edes ”normi” vaatteiden 46 kokoon. Ainakin housut on aina hommattava isojen tyttöjen puolelta.