Siirry pääsisältöön

Jotain hyvääkin

En halua suodattaa tänne pelkästään negatiivisia ajatuksia. Vaikka kamppailen laihdutuksen kanssa ja se vie suuren osan ajastani, niin minulla on on silti moni asia elämässä erittäin hyvin ja monesta asiasta saan olla kiitollinen

Perhe – Olen kiitollinen ihanasta perheestäni. Isäni kuoleman jälkeen tuntuu että olemme hitsautuneet vielä enemmän yhteen. Äitini, siskoni, veljeni ja veljen perhe ovat minulle tärkeimpiä ihmisiä elämässäni ja tiedän että voin aina luottaa heidän apuun ja tukeen kun sitä tarvitsen.

Koira – Kaksi vuotta sitten tein pitkäaikaisesta unelmastani totta kun päätin hankkia nelijalkaisen karvalapseni. En ikinä uskonut kuinka paljon iloa tuo pikkuinen karvapallero elämääni tuokaan. Ihan sama kuinka huono päivä olisi ollut, hän saa AINA hymyn huulilleni. Iltaisin, kun tämä pallero käpertyy kainalooni nukkumaan, olen maailman onnellisin.


Oma koti – Olen ollut asunnon omistaja nyt jo neljä vuotta. Mielestäni oman asunnon osto oli erittäin järkevä päätös. Se on minun vanhuuden eläkerahastoni. Joka kuukausi on kuin laittaisin rahaa säästöön kun maksan asuntolainaani pois. Kaikenlisäksi pieni yksiöni on aivan ihana.

Ystävät - Minulla on monia kavereita mutta vain muutama tosiystävä. Ystävä joka tietää minusta kaiken. Olen niin onnellinen että minulla on ihminen jolle voin puhua mistä tahansa ja hän ymmärtää.❤

Aina välillä on hyvä muistuttaa itseään ja ihan vaikka listata ylös että ”näistä asioista olen kiitollinen ja onnellinen”. Nykyään liikaa keskitytään negatiivisiin, kuluttaviin asioihin eikä muisteta niitä hyviä asioita. Ihmiset valittavat aivan liikaa… Mikäli joku asia on elämässä huonosti, niin samalla kun keskittyy sen korjaamiseen voi pitää mielessä nämä positiiviset asiat. 

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Dieettiviikko 14/25

Erittäin huono viikko. Maanantai alkoi ihan hyvin, kävin salilla tekemässä treenin ja pysyin ruokavaliossa. Illalla olo oli kuitenkin jotenkin ihmeellinen. Vatsaa väänsi ja olo tuntui kuumeiselta. Ja jotenkin ahdisti hirveästi. Enkä saanut seuraavana yönä nukuttuakaan.  Siitä lähti sitten alamäki. Päätin että sali saa tältä viikolta jäädä. Kun oli vaan niin huono olo. No sitten kun en salille pääse niin eihän se syöminenkään pysy ruodussa. Aloin taas kyseenalaistamaan kaikkea. Sitä kun paino ei tipu. Ja syönkö nyt kuitenkaan oikein kun yritän kituuttaa aika pienelläkin ruokavaliolla. Olenko pilannut aineenvaihduntani niin lopullisesti että laihduttaminen ei yksinkertaisesti enää onnistu. Voinko saavuttaa pienempää olomuotoa ensi vuoden syksyyn mennessä jolloin tarkoituksena oli ottaa yksi askel kohti unelmia. Tietysti elämässä on myös monia muita asioita mitkä vaikuttavat mieleen ja siihen miten hyvin pystyy laihdutusprojektiin keskittymään. Asioita joita en halua ”julkisesti” sen
Lähetä kommentti
Lue lisää

Dieettiviikko 1/25

Olen tyytyväinen. En hypi onnesta tai uhoa että oon niin rautaa, mutta täytyy sanoa että tyytyväinen olen ensimmäiseen viikkoon. Haluaisin uskoa että tämä ensimmäinen viikko on myös vaikein. Ma-ke päivät olivat aivan tuskaa. Väsytti viikonlopun valvomisen jäljiltä. Sokerivieroitusoireet iskivät tosi kovana ja muutenkin suoraan sanottuna vaan v*tutti. Parasta olisi ollut vetää peitto korviin ja nukkua vain kellon ympäri. Mutta eihän sellaista voi normi-ihminen tehdä jolla on työ ja koira hoidettavana. Söin vain ohjeiden mukaan ja toitotin itselleni että kyllä tämä helpottaa. Kyllähän se helpottikin. Torstai ja perjantai menivät jo suht kivuttomasti. Tietysti perjantaina viikonlopun karkkihiiri rupesi kuiskimaan korvaani, mutta vaikka harmitti niin yritin asennoitua että nyt on dieetti ja näillä mennään. Iltapalaksi syödyt mansikat onneksi piristivät perjantai iltaakin. Lauantai päivä meni vielä todella hyvin, mutta illalla. 😢 Olin äitini luona ja veljeni perhe tuli kahville,
Lähetä kommentti
Lue lisää

Dieettiviikko 5/25

 Kaipaan lepoa. Tuntui että nyt tällä viikolla tuli jonkinlainen seinä vastaan. Maanantaina menin salille vaikka väsytti ihan sikana. Ja tyhmänä vielä hyppäsin salin vaa’alle ja sehän näytti hirvittäviä lukemia viikonlopun jäljiltä. Sitten se tapahtui. Istuin kaappini edessä ja kyyneleet alkoivat virtaamaan. En vaan jaksa. Väsytti, kiukutti, ketutti. Kävin pienen neuvottelun itseni kanssa ja lupasin että kunhan teet selkätreenin voit jättää aerobisen väliin. Tein treenin ja lisäksi vielä 10 min aerobisen. Fiilis ei kuitenkaan missään vaiheessa parantunut kuten yleensä. Tuli kummallisia kuumia aaltoja ja välillä tuntui kuin iho olisi ollut tulessa. Ajattelin että huomenna on parempi päivä. Ei ollut. Tiistaina raahauduin taas salille kaameassa väsymyksessä. Tein treenin ja 10 minuutin aerobisen. Silloin totesin että ei, tämä ei ole enää viitsimisestä kyse ja siitä ettei huvittaisi. Kroppani on oikeasti väsynyt ja haluaa lepoa. Oli pakko nöyrtyä. Kaksi treeniä jäi tekemättä tältä viikolta
Lähetä kommentti
Lue lisää