Siirry pääsisältöön

Kaikkensa antava...

Mitä jos annan kaikkeni tälle projektille loppuvuoden. Heinäkuun ekasta viikosta lähtien seuraavat 26 viikkoa täysiä. All out. Niinku toi mun fitfarmin valmennuskin sanoo. ☺ 26 viikkoa dieettiä. Pilkun tarkkaa ohjeiden noudattamista. Syödään ja tankataan niin kuin ohjeissa sanotaan ja levätään kun käsketaan. Mitäs jos et kävisi vaa’alla ollenkaan. Seuraisit vaan kuinka kroppa (toivottavasti) muuttuu. Vaaka aiheuttaa vain ahdistusta ja ketutusta. Sillä lukemalla ei oikeasti ole väliä!!! Kunhan näyttäisi hyvältä valokuvissa. Kunhan vaatteet tuntuisi kivalta ja treenaaminen hyvältä. ”Vapaita” syömisiä ei tulisi. Ei ainakaan viikon mittaisia. Maksimissaan yks päivä. Mieluummin juuri se tankkauspäivä jos olisi pakko karkkia saada.

Ei övereitä treenaamisen tai syömisen suhteen. Tasaista puurtamista. Uskoa itseen ja uskoa omaan projektiin ja siihen että se kantaa. Nimenomaan tuo tasaisuus täytyy pitää mielessä. Eihän mun kroppa rukka tiedä mitä sen pitäis tehdä ku välil saa muutaman kurjan salaatinlehden ja välillä taas kilokaupalla sokeria.

Jos annat itsellesi ja projektille nyt täysiä tän puol vuotta niin että voit oikeasti sanoa antaneesi kaikkesi. Mielellekin on paljon helpompaa jos ei tule näitä hirveitä alamäkiä ja ylämäkiä. Et voi elää odottaen aina sitä seuraavaa herkkupäivää. Ei se mene niin. Älä ajattele että sun täytyy syödä terveellisesti vaan että sä saat syödä hyvin. Tää puol vuotta on oikeasti sitä täysillä tekemistä. Sun ei tarvi elää loppuelämääsi näin, mutta jos pääset tällä täysillä tekemisellä sinne missä haluat olla, voit alkaa sen jälkeen elää ”normaalisti”. Ja se ei tarkoita kuitenkaan herkkujen vetämistä päivittäin vaan esimerkiksi leffakarkit on ok silloin tällöin tai pitsapala.

Joka viikko teen valmentajalleni viikkoraportin siitä miten on mennyt. Siis minulle itselleni, tänne blogiin. :D
Pidä mielessä se tärkein unelma. Unelma siitä että joskus voisit jakaa onnistumistasi ja auttaa muita. Tehdä itsellesi sellaisen tulevaisuuden missä saisit tehdä jotain sellaista mikä oikeasti kiinnostaa ja mikä on oikeasti mielekästä.

”Don’t start over, keep doing!”




Kommentit

  1. Luen blogikirjoituksiasi ensimmäisestä alkaen ja pakko on lukea kaikki... Välillä mietin kirjoitatko omastasi vai minun elämästä. Niin tuttua... Tsemppiä jatkoonkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa! Olet blogini ensimmäinen kommentoija. :) Kiitos siitä. Ja kiva kuulla että tekstit ovat kiinnostavia ja pystyt samaistumaan niihin. Tämä taitaa olla se tuttu tarina...

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Dieettiviikko 14/25

Erittäin huono viikko. Maanantai alkoi ihan hyvin, kävin salilla tekemässä treenin ja pysyin ruokavaliossa. Illalla olo oli kuitenkin jotenkin ihmeellinen. Vatsaa väänsi ja olo tuntui kuumeiselta. Ja jotenkin ahdisti hirveästi. Enkä saanut seuraavana yönä nukuttuakaan.  Siitä lähti sitten alamäki. Päätin että sali saa tältä viikolta jäädä. Kun oli vaan niin huono olo. No sitten kun en salille pääse niin eihän se syöminenkään pysy ruodussa. Aloin taas kyseenalaistamaan kaikkea. Sitä kun paino ei tipu. Ja syönkö nyt kuitenkaan oikein kun yritän kituuttaa aika pienelläkin ruokavaliolla. Olenko pilannut aineenvaihduntani niin lopullisesti että laihduttaminen ei yksinkertaisesti enää onnistu. Voinko saavuttaa pienempää olomuotoa ensi vuoden syksyyn mennessä jolloin tarkoituksena oli ottaa yksi askel kohti unelmia. Tietysti elämässä on myös monia muita asioita mitkä vaikuttavat mieleen ja siihen miten hyvin pystyy laihdutusprojektiin keskittymään. Asioita joita en halua ”julkisesti” sen

Dieettiviikko 1/25

Olen tyytyväinen. En hypi onnesta tai uhoa että oon niin rautaa, mutta täytyy sanoa että tyytyväinen olen ensimmäiseen viikkoon. Haluaisin uskoa että tämä ensimmäinen viikko on myös vaikein. Ma-ke päivät olivat aivan tuskaa. Väsytti viikonlopun valvomisen jäljiltä. Sokerivieroitusoireet iskivät tosi kovana ja muutenkin suoraan sanottuna vaan v*tutti. Parasta olisi ollut vetää peitto korviin ja nukkua vain kellon ympäri. Mutta eihän sellaista voi normi-ihminen tehdä jolla on työ ja koira hoidettavana. Söin vain ohjeiden mukaan ja toitotin itselleni että kyllä tämä helpottaa. Kyllähän se helpottikin. Torstai ja perjantai menivät jo suht kivuttomasti. Tietysti perjantaina viikonlopun karkkihiiri rupesi kuiskimaan korvaani, mutta vaikka harmitti niin yritin asennoitua että nyt on dieetti ja näillä mennään. Iltapalaksi syödyt mansikat onneksi piristivät perjantai iltaakin. Lauantai päivä meni vielä todella hyvin, mutta illalla. 😢 Olin äitini luona ja veljeni perhe tuli kahville,

Dieettiviikko 5/25

 Kaipaan lepoa. Tuntui että nyt tällä viikolla tuli jonkinlainen seinä vastaan. Maanantaina menin salille vaikka väsytti ihan sikana. Ja tyhmänä vielä hyppäsin salin vaa’alle ja sehän näytti hirvittäviä lukemia viikonlopun jäljiltä. Sitten se tapahtui. Istuin kaappini edessä ja kyyneleet alkoivat virtaamaan. En vaan jaksa. Väsytti, kiukutti, ketutti. Kävin pienen neuvottelun itseni kanssa ja lupasin että kunhan teet selkätreenin voit jättää aerobisen väliin. Tein treenin ja lisäksi vielä 10 min aerobisen. Fiilis ei kuitenkaan missään vaiheessa parantunut kuten yleensä. Tuli kummallisia kuumia aaltoja ja välillä tuntui kuin iho olisi ollut tulessa. Ajattelin että huomenna on parempi päivä. Ei ollut. Tiistaina raahauduin taas salille kaameassa väsymyksessä. Tein treenin ja 10 minuutin aerobisen. Silloin totesin että ei, tämä ei ole enää viitsimisestä kyse ja siitä ettei huvittaisi. Kroppani on oikeasti väsynyt ja haluaa lepoa. Oli pakko nöyrtyä. Kaksi treeniä jäi tekemättä tältä viikolta