Siirry pääsisältöön

Ensimmäinen

Eka blogipostaus ever. Tätäkö kaikki nykyään tekee. Miksi siis minäkin? Sen takia että haluan tehdä tästä eräänläisen päiväkirjan. Edistyksestäni, muutoksestani ja henkisestä kasvustani. Mikäli se kiinnostaa tai auttaa jotakuta muutakin on se vain hieno lisä. Toivon että jonain päivänä voin palata teksteihini ja katsoa mihin suuntaan on menty. Varma olen siitä että haluan jakaa ajatuksiani, epävarma olen vielä siitä kuinka julkisesti. Sen vuoksi haluan pitää henkilöllisyyteni vielä hiukan pimennossa. Myös tämä on yksi henkisen kasvuni tavoite. Avoimesti näyttää kuka olen ja mitä ajattelen pelkäämättä mitä muut ajattelevat. Katsotaan pääsenkö jonain päivänä siihen tavoitteeseen. 

Ensisijaisesti voisin luokitella tämän laihdutusblogiksi. Sitä lähes koko elämäni on ollut, laihduttamista. Pienestä tytöstä lähtien olen ollut ”pyöreä” aikuisena ”lihava”. Tällä hetkellä bmi:n mukaan sairaalloisen lihava. Painoni on vaihdellut aikuisiällä 75-123 kg välillä. Hurjaa, vasta itsekin tajusin kun sen tuohon kirjoitin. Lähes 50 kilon painonvaihtelu. Viimeisin projekti on lähtenyt käyntiin keväällä 2016. Fitfarmin ohjeilla painoa on nyt lähtenyt 17 kg, eli tämän hetkinen paino on 106 kg. Olisiko tämä ”lopullinen” matka. Saisinko nyt kiloja pois, paremman olon ja mikä tärkeintä onnistuisin siinä pysyvästi. Se jää nähtäväksi…
Muuten elämääni kuuluu työtä asiakaspalvelussa, koiraäitinä olemista, perhettä ja kavereita. 
Blogin nimi Steps to dreams avautuu varmasti matkan varrella, mutta toivon että tässä ollaan matkalla kohti unelmiani. ☺☺☺☺
Jos käyt tekstejäni lukemassa niin olisi kiva jos jättäisit tervehdyksen tai kommentin. Kuviakin on jatkossa luvassa. Lupaan sen.

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Dieettiviikko 14/25

Erittäin huono viikko. Maanantai alkoi ihan hyvin, kävin salilla tekemässä treenin ja pysyin ruokavaliossa. Illalla olo oli kuitenkin jotenkin ihmeellinen. Vatsaa väänsi ja olo tuntui kuumeiselta. Ja jotenkin ahdisti hirveästi. Enkä saanut seuraavana yönä nukuttuakaan.  Siitä lähti sitten alamäki. Päätin että sali saa tältä viikolta jäädä. Kun oli vaan niin huono olo. No sitten kun en salille pääse niin eihän se syöminenkään pysy ruodussa. Aloin taas kyseenalaistamaan kaikkea. Sitä kun paino ei tipu. Ja syönkö nyt kuitenkaan oikein kun yritän kituuttaa aika pienelläkin ruokavaliolla. Olenko pilannut aineenvaihduntani niin lopullisesti että laihduttaminen ei yksinkertaisesti enää onnistu. Voinko saavuttaa pienempää olomuotoa ensi vuoden syksyyn mennessä jolloin tarkoituksena oli ottaa yksi askel kohti unelmia. Tietysti elämässä on myös monia muita asioita mitkä vaikuttavat mieleen ja siihen miten hyvin pystyy laihdutusprojektiin keskittymään. Asioita joita en halua ”julkisesti” sen
Lähetä kommentti
Lue lisää

Dieettiviikko 1/25

Olen tyytyväinen. En hypi onnesta tai uhoa että oon niin rautaa, mutta täytyy sanoa että tyytyväinen olen ensimmäiseen viikkoon. Haluaisin uskoa että tämä ensimmäinen viikko on myös vaikein. Ma-ke päivät olivat aivan tuskaa. Väsytti viikonlopun valvomisen jäljiltä. Sokerivieroitusoireet iskivät tosi kovana ja muutenkin suoraan sanottuna vaan v*tutti. Parasta olisi ollut vetää peitto korviin ja nukkua vain kellon ympäri. Mutta eihän sellaista voi normi-ihminen tehdä jolla on työ ja koira hoidettavana. Söin vain ohjeiden mukaan ja toitotin itselleni että kyllä tämä helpottaa. Kyllähän se helpottikin. Torstai ja perjantai menivät jo suht kivuttomasti. Tietysti perjantaina viikonlopun karkkihiiri rupesi kuiskimaan korvaani, mutta vaikka harmitti niin yritin asennoitua että nyt on dieetti ja näillä mennään. Iltapalaksi syödyt mansikat onneksi piristivät perjantai iltaakin. Lauantai päivä meni vielä todella hyvin, mutta illalla. 😢 Olin äitini luona ja veljeni perhe tuli kahville,
Lähetä kommentti
Lue lisää

Dieettiviikko 5/25

 Kaipaan lepoa. Tuntui että nyt tällä viikolla tuli jonkinlainen seinä vastaan. Maanantaina menin salille vaikka väsytti ihan sikana. Ja tyhmänä vielä hyppäsin salin vaa’alle ja sehän näytti hirvittäviä lukemia viikonlopun jäljiltä. Sitten se tapahtui. Istuin kaappini edessä ja kyyneleet alkoivat virtaamaan. En vaan jaksa. Väsytti, kiukutti, ketutti. Kävin pienen neuvottelun itseni kanssa ja lupasin että kunhan teet selkätreenin voit jättää aerobisen väliin. Tein treenin ja lisäksi vielä 10 min aerobisen. Fiilis ei kuitenkaan missään vaiheessa parantunut kuten yleensä. Tuli kummallisia kuumia aaltoja ja välillä tuntui kuin iho olisi ollut tulessa. Ajattelin että huomenna on parempi päivä. Ei ollut. Tiistaina raahauduin taas salille kaameassa väsymyksessä. Tein treenin ja 10 minuutin aerobisen. Silloin totesin että ei, tämä ei ole enää viitsimisestä kyse ja siitä ettei huvittaisi. Kroppani on oikeasti väsynyt ja haluaa lepoa. Oli pakko nöyrtyä. Kaksi treeniä jäi tekemättä tältä viikolta
Lähetä kommentti
Lue lisää