Siirry pääsisältöön

Toiveet vs todellisuus

Haluaisin herätä aamulla, tyytyväisenä. Juoda ruokavalioon kuuluvan vesilasin ja lähteä innosta puhkuen aamuaerobiselle. Laittaisin trikoot ja kirkkaanvärisen hupparin päälle. Lippiksen päähän ja kuulokkeet korville. Aurinko paistaisi.
/Vääntäydyn kolmannen torkutuksen jälkeen sängystä ulos. Vedän kauhtuneet verkkarit ja ensimmäisen hupparin minkä löydän päälleni. Laahustan koiran kanssa pakollisen mittaisin lenkin jotta hän saa asiansa tehtyä. Aika usein aamuisin sataa tai on vain muuten harmaata.

Ottaisin instaan upeita ruokakuvia terveellisistä ja ruokavalion mukaisista annoksistani. Ne maistuisivat oikeasti hyvältä ja ruokailun jälkeen olisi tyytyväinen ja täysinäinen olo.
/Kiireessä en ole ehtinyt mitään valmistamaan, joten otan valmiista salaattipussista salaatit heitän purkin tonnikalaa kylkeen ja muutaman raa’an parsakaalin. Ruokailun jälkeen vatsalaukkuni ei sulatakaan raakaa parsakaalia, vaan alkaa närästää ja ilmaa kertyy vatsaani ja on erittäin epämukava olla.

Salilla treenatessa minulla olisi täydellisesti istuvat salivaatteet. Mieluiten pinkkiä ja mustaa. Toppi olisi hihaton, jotta lihaksikkaat käsivarteni näkyisivät. Treenin tekisin täysillä ja treenin jälkeen lihakseni olisivat täydellisessä pumpissa.
/Alaosana minulla on aina trikoot, mutta niiden täytyy olla tietynlaista paksua kangasta jottei selluliittini näy läpi. Yläosaksi hihallinen paita ja mieluusti vielä sen alle kireämpi toppi joka silottaa vatsamakkaroitani jonkin verran. Silti aina treenin lomassa vedän housuja ylemmäs jotta makkarat eivät piirtyisi paidan läpi niin selkeästi. Salilla on liikaa peilejä ja aina välillä kiroan mielessäni isoa ulkomuotoani. Treenin pyrin kyllä aina tekemään täysillä.

Miten pääsisin lähemmäksi tuota toiveminää. Kuinka kaukana se oikeasti on? Onko se tietyn kilomäärän päässä. Vai ainoastaan oman ajatusmallini muuttamisen päässä. Miksi aina jaksan sen muutaman kuukauden vetää täysillä ja sitten tapahtuu jotain ja voin viikon mässäämisellä ja treenaamattomuudella pilata kaiken. Miksi tämä negatiivinen mieli ja ahdistus. Mistä löydän taas sen positiivisuuden ja uskon tähän hommaan.

“If you’re tired of starting over, stop giving up”

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Dieettiviikko 14/25

Erittäin huono viikko. Maanantai alkoi ihan hyvin, kävin salilla tekemässä treenin ja pysyin ruokavaliossa. Illalla olo oli kuitenkin jotenkin ihmeellinen. Vatsaa väänsi ja olo tuntui kuumeiselta. Ja jotenkin ahdisti hirveästi. Enkä saanut seuraavana yönä nukuttuakaan.  Siitä lähti sitten alamäki. Päätin että sali saa tältä viikolta jäädä. Kun oli vaan niin huono olo. No sitten kun en salille pääse niin eihän se syöminenkään pysy ruodussa. Aloin taas kyseenalaistamaan kaikkea. Sitä kun paino ei tipu. Ja syönkö nyt kuitenkaan oikein kun yritän kituuttaa aika pienelläkin ruokavaliolla. Olenko pilannut aineenvaihduntani niin lopullisesti että laihduttaminen ei yksinkertaisesti enää onnistu. Voinko saavuttaa pienempää olomuotoa ensi vuoden syksyyn mennessä jolloin tarkoituksena oli ottaa yksi askel kohti unelmia. Tietysti elämässä on myös monia muita asioita mitkä vaikuttavat mieleen ja siihen miten hyvin pystyy laihdutusprojektiin keskittymään. Asioita joita en halua ”julkisesti” sen
Lähetä kommentti
Lue lisää

Dieettiviikko 1/25

Olen tyytyväinen. En hypi onnesta tai uhoa että oon niin rautaa, mutta täytyy sanoa että tyytyväinen olen ensimmäiseen viikkoon. Haluaisin uskoa että tämä ensimmäinen viikko on myös vaikein. Ma-ke päivät olivat aivan tuskaa. Väsytti viikonlopun valvomisen jäljiltä. Sokerivieroitusoireet iskivät tosi kovana ja muutenkin suoraan sanottuna vaan v*tutti. Parasta olisi ollut vetää peitto korviin ja nukkua vain kellon ympäri. Mutta eihän sellaista voi normi-ihminen tehdä jolla on työ ja koira hoidettavana. Söin vain ohjeiden mukaan ja toitotin itselleni että kyllä tämä helpottaa. Kyllähän se helpottikin. Torstai ja perjantai menivät jo suht kivuttomasti. Tietysti perjantaina viikonlopun karkkihiiri rupesi kuiskimaan korvaani, mutta vaikka harmitti niin yritin asennoitua että nyt on dieetti ja näillä mennään. Iltapalaksi syödyt mansikat onneksi piristivät perjantai iltaakin. Lauantai päivä meni vielä todella hyvin, mutta illalla. 😢 Olin äitini luona ja veljeni perhe tuli kahville,
Lähetä kommentti
Lue lisää

Dieettiviikko 5/25

 Kaipaan lepoa. Tuntui että nyt tällä viikolla tuli jonkinlainen seinä vastaan. Maanantaina menin salille vaikka väsytti ihan sikana. Ja tyhmänä vielä hyppäsin salin vaa’alle ja sehän näytti hirvittäviä lukemia viikonlopun jäljiltä. Sitten se tapahtui. Istuin kaappini edessä ja kyyneleet alkoivat virtaamaan. En vaan jaksa. Väsytti, kiukutti, ketutti. Kävin pienen neuvottelun itseni kanssa ja lupasin että kunhan teet selkätreenin voit jättää aerobisen väliin. Tein treenin ja lisäksi vielä 10 min aerobisen. Fiilis ei kuitenkaan missään vaiheessa parantunut kuten yleensä. Tuli kummallisia kuumia aaltoja ja välillä tuntui kuin iho olisi ollut tulessa. Ajattelin että huomenna on parempi päivä. Ei ollut. Tiistaina raahauduin taas salille kaameassa väsymyksessä. Tein treenin ja 10 minuutin aerobisen. Silloin totesin että ei, tämä ei ole enää viitsimisestä kyse ja siitä ettei huvittaisi. Kroppani on oikeasti väsynyt ja haluaa lepoa. Oli pakko nöyrtyä. Kaksi treeniä jäi tekemättä tältä viikolta
Lähetä kommentti
Lue lisää