Siirry pääsisältöön

Laihdutushistoriani part 1

Lapsuus: Muistan jo aikoja kun kävin äidin kanssa lääkärissä tai neuvolassa ja katsottiin että koko ajan menee painokäyrä yläkanttiin. Ja aina sieltä tuli lääkäri/hoitajatätiltä sama kommentti. ”kyllä se siitä tasoittuu kun tyttö vielä kasvaa pituutta” Noh, 175 cm asti kasvoinkin, mutta paino siinä mukana. Ensimmäisen kerran tajusin olevani erilainen/poikkeava kun sain antibioottikuurin virtsatietulehdukseen. Olin aina huono nielemään pillereitä, joten kun lääkäri määräsi lääkkeen nestemäisenä sain juoda sitä pullotolkulla. Koska nesteethän menee lapselle siis painon mukaan. Ala-asteella kouluterveydenhoitaja ohjasi minut ravitsemusterapeutille. Hävetti. Piti pitää ruokapäiväkirjaa 2 vkon ajan, jonka kanssa mentiin vastaanotolle. Terapeutin kommentti oli että eihän tässä mikään päivä ylity kauheasti nämä kalorit. Se siitä, muuta apua en sieltä saanut. Koulussa minua ei varsinaisesti koskaan kiusattu, meillä oli hyvä luokka missä kaikki oli kavereita. Vanhempien luokkien pojilta saattoi välillä tulla Läski! huuteluita käytävillä, mutta muuten en kokenut mitään kiusaamista. Siitä saan olla hyvin onnellinen. ❤

1.laihdutus 15 v: Samana vuonna kun pääsin ripille laihdutin. En tarkalleen muista miten muuten sen tein kuin että vapusta lähtien jätin karkit ja herkut pois. Ja kesäloman alusta lähtien tein joka aamu isosiskoni ostaman jumppavideon. Näin olin heinäkuuhun mennessä laihtunut 20 kg. Olin onnellinen kun sain rippijuhliini ostettua nätin topin ja mekon. 

2.laihdutus/lukio: Lukioon mennessä olivat kaikki kilot tulleet takaisin, korkojen kera. 16 v aloin laskemaan Painovartijoiden pisteitä äitini ohjeilla. Ei siitä mitään tullut. Halusin laihtua ylioppilasjuhliini mennessä, mutta paino oli lakkiaispäivänä ylempänä kuin mitä se oli koskaan ollut -->113 kg

3.laihdutus/painovartijat: Menin ihan itse, pienen häpeän tunteen kera, painovartijat ryhmään. Äitini tuli henkiseksi tueksi mukaan ja halusi hänkin jonkun kilon tiputtaa. Sain kuin sainkin yli 20 kg pudotettua. Ihan ok fiilis, mutta olisin halunnut lisää.

4.laihdutus/muutto & opiskelu: Muutto toiselle paikkakunnalle opiskelemaan laukaisi jotain mitä ei aikaisemmin ollut. Ahminnan. Saatoin omassa yksiössäni syödä järjettömiä määriä karkkia ja suklaata. Paino nousi. Tilanne kuitenkin tasaantui ajan myötä. Viihdyin uudessa kotikaupungissani ja opiskelukaverit oli ihania. Taas palasin painovartijoihin. Tällöin tein puolessatoissavuodessa uuden ennätyksen. -30 kg. Painoin 75 kg. Olin aina halunnut painaa sen verran. Mutta mitä ihmettä. En edelläänkään ollut tyytyväinen. Mitäs jos se paino alkaisikin 6-numerolla. Noh ei se sinne suuntaan mennyt. Jatkuvan laihdutuksen tuomen stressin myötä söin ja söin taas. Ja pian paino oli noussut taas kolminumeroisiin...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Dieettiviikko 14/25

Erittäin huono viikko. Maanantai alkoi ihan hyvin, kävin salilla tekemässä treenin ja pysyin ruokavaliossa. Illalla olo oli kuitenkin jotenkin ihmeellinen. Vatsaa väänsi ja olo tuntui kuumeiselta. Ja jotenkin ahdisti hirveästi. Enkä saanut seuraavana yönä nukuttuakaan.  Siitä lähti sitten alamäki. Päätin että sali saa tältä viikolta jäädä. Kun oli vaan niin huono olo. No sitten kun en salille pääse niin eihän se syöminenkään pysy ruodussa. Aloin taas kyseenalaistamaan kaikkea. Sitä kun paino ei tipu. Ja syönkö nyt kuitenkaan oikein kun yritän kituuttaa aika pienelläkin ruokavaliolla. Olenko pilannut aineenvaihduntani niin lopullisesti että laihduttaminen ei yksinkertaisesti enää onnistu. Voinko saavuttaa pienempää olomuotoa ensi vuoden syksyyn mennessä jolloin tarkoituksena oli ottaa yksi askel kohti unelmia. Tietysti elämässä on myös monia muita asioita mitkä vaikuttavat mieleen ja siihen miten hyvin pystyy laihdutusprojektiin keskittymään. Asioita joita en halua ”julkisesti” sen

Dieettiviikko 1/25

Olen tyytyväinen. En hypi onnesta tai uhoa että oon niin rautaa, mutta täytyy sanoa että tyytyväinen olen ensimmäiseen viikkoon. Haluaisin uskoa että tämä ensimmäinen viikko on myös vaikein. Ma-ke päivät olivat aivan tuskaa. Väsytti viikonlopun valvomisen jäljiltä. Sokerivieroitusoireet iskivät tosi kovana ja muutenkin suoraan sanottuna vaan v*tutti. Parasta olisi ollut vetää peitto korviin ja nukkua vain kellon ympäri. Mutta eihän sellaista voi normi-ihminen tehdä jolla on työ ja koira hoidettavana. Söin vain ohjeiden mukaan ja toitotin itselleni että kyllä tämä helpottaa. Kyllähän se helpottikin. Torstai ja perjantai menivät jo suht kivuttomasti. Tietysti perjantaina viikonlopun karkkihiiri rupesi kuiskimaan korvaani, mutta vaikka harmitti niin yritin asennoitua että nyt on dieetti ja näillä mennään. Iltapalaksi syödyt mansikat onneksi piristivät perjantai iltaakin. Lauantai päivä meni vielä todella hyvin, mutta illalla. 😢 Olin äitini luona ja veljeni perhe tuli kahville,

Dieettiviikko 5/25

 Kaipaan lepoa. Tuntui että nyt tällä viikolla tuli jonkinlainen seinä vastaan. Maanantaina menin salille vaikka väsytti ihan sikana. Ja tyhmänä vielä hyppäsin salin vaa’alle ja sehän näytti hirvittäviä lukemia viikonlopun jäljiltä. Sitten se tapahtui. Istuin kaappini edessä ja kyyneleet alkoivat virtaamaan. En vaan jaksa. Väsytti, kiukutti, ketutti. Kävin pienen neuvottelun itseni kanssa ja lupasin että kunhan teet selkätreenin voit jättää aerobisen väliin. Tein treenin ja lisäksi vielä 10 min aerobisen. Fiilis ei kuitenkaan missään vaiheessa parantunut kuten yleensä. Tuli kummallisia kuumia aaltoja ja välillä tuntui kuin iho olisi ollut tulessa. Ajattelin että huomenna on parempi päivä. Ei ollut. Tiistaina raahauduin taas salille kaameassa väsymyksessä. Tein treenin ja 10 minuutin aerobisen. Silloin totesin että ei, tämä ei ole enää viitsimisestä kyse ja siitä ettei huvittaisi. Kroppani on oikeasti väsynyt ja haluaa lepoa. Oli pakko nöyrtyä. Kaksi treeniä jäi tekemättä tältä viikolta