Siirry pääsisältöön

Laihdutushistoriani part 2

5.6.7.8… Laihdutus Oikeastaan tuon ennätystuloksen, 75 kg, jälkeen ei varsinaisia onnistuneita laihdutuskertoja ole ollut. Laihdutus ei ole ollut pitkäkestoista vaan enemmänkin 10 kg rykäsyjä jotka ovat tulleet aina takaisin ja vielä vähän päälle. Painovartijat lopettivat toiminnan Suomessa jonain kauniina vuonna ja minä uskollisesti kävin loppuun asti siellä. Sen jälkeen olen palkannut omalta saliltani PT:n, ollut laihdutusryhmässä, palkannut ”kuuluisan” PT:n ja yrittänyt pussikeittoja. Pussikeittoja kestin 2 päivää. En pidä niiden mausta ollenkaan. Rahaa on ainakin palanut, mutta rasva ei niinkään. Jonkintasoista syömishäiriötäkin vastaan olen tässä samalla koittanut taistella. Ahmiminen on jo useamman vuoden ajan ollut keinoni käsitellä stressiä ja isoja elämänmuutoksia. Kaksinumeroisessa painossa olen viimeksi ollut vuonna 2012.

Laihdutus NYT: Syksystä 2016 saakka olen ollut fitfarmin ohjeilla. Aluksi superdieetillä ja nyt bullin All out valmennuksessa. Olen yrittänyt lihasten lisäksi treenata mieltäni sen osalta että nyt ei ole enää kysymys ulkonäöllisistä seikoista pelkästään vaan myös terveydellisistä. Kesällä 2016 painoni nousi all time high lukemaan vaa’an näyttäessä 123 kg. Never again. Kävelystä ja ylipäätään liikkumisesta tuli niin raskasta, että tiesin ; nyt on pakko oikeasti tehdä jotain. En vain halua olla lihava lopun elämääni. Minusta ei tule leppoisaa lihavaa, joka paasaa kaikkien vartaloiden hyväksymisestä. Kyllä, jokainen tekee omat valintansa, mutta itse en halua olla sellainen. Matkalla on jo nyt ollut paljon ylämäkiä ja alamäkia sekä painon jojoilua (ikävä kyllä edelleen), mutta periksi en enää halua antaa. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Dieettiviikko 14/25

Erittäin huono viikko. Maanantai alkoi ihan hyvin, kävin salilla tekemässä treenin ja pysyin ruokavaliossa. Illalla olo oli kuitenkin jotenkin ihmeellinen. Vatsaa väänsi ja olo tuntui kuumeiselta. Ja jotenkin ahdisti hirveästi. Enkä saanut seuraavana yönä nukuttuakaan.  Siitä lähti sitten alamäki. Päätin että sali saa tältä viikolta jäädä. Kun oli vaan niin huono olo. No sitten kun en salille pääse niin eihän se syöminenkään pysy ruodussa. Aloin taas kyseenalaistamaan kaikkea. Sitä kun paino ei tipu. Ja syönkö nyt kuitenkaan oikein kun yritän kituuttaa aika pienelläkin ruokavaliolla. Olenko pilannut aineenvaihduntani niin lopullisesti että laihduttaminen ei yksinkertaisesti enää onnistu. Voinko saavuttaa pienempää olomuotoa ensi vuoden syksyyn mennessä jolloin tarkoituksena oli ottaa yksi askel kohti unelmia. Tietysti elämässä on myös monia muita asioita mitkä vaikuttavat mieleen ja siihen miten hyvin pystyy laihdutusprojektiin keskittymään. Asioita joita en halua ”julkisesti” sen

Dieettiviikko 1/25

Olen tyytyväinen. En hypi onnesta tai uhoa että oon niin rautaa, mutta täytyy sanoa että tyytyväinen olen ensimmäiseen viikkoon. Haluaisin uskoa että tämä ensimmäinen viikko on myös vaikein. Ma-ke päivät olivat aivan tuskaa. Väsytti viikonlopun valvomisen jäljiltä. Sokerivieroitusoireet iskivät tosi kovana ja muutenkin suoraan sanottuna vaan v*tutti. Parasta olisi ollut vetää peitto korviin ja nukkua vain kellon ympäri. Mutta eihän sellaista voi normi-ihminen tehdä jolla on työ ja koira hoidettavana. Söin vain ohjeiden mukaan ja toitotin itselleni että kyllä tämä helpottaa. Kyllähän se helpottikin. Torstai ja perjantai menivät jo suht kivuttomasti. Tietysti perjantaina viikonlopun karkkihiiri rupesi kuiskimaan korvaani, mutta vaikka harmitti niin yritin asennoitua että nyt on dieetti ja näillä mennään. Iltapalaksi syödyt mansikat onneksi piristivät perjantai iltaakin. Lauantai päivä meni vielä todella hyvin, mutta illalla. 😢 Olin äitini luona ja veljeni perhe tuli kahville,

Dieettiviikko 5/25

 Kaipaan lepoa. Tuntui että nyt tällä viikolla tuli jonkinlainen seinä vastaan. Maanantaina menin salille vaikka väsytti ihan sikana. Ja tyhmänä vielä hyppäsin salin vaa’alle ja sehän näytti hirvittäviä lukemia viikonlopun jäljiltä. Sitten se tapahtui. Istuin kaappini edessä ja kyyneleet alkoivat virtaamaan. En vaan jaksa. Väsytti, kiukutti, ketutti. Kävin pienen neuvottelun itseni kanssa ja lupasin että kunhan teet selkätreenin voit jättää aerobisen väliin. Tein treenin ja lisäksi vielä 10 min aerobisen. Fiilis ei kuitenkaan missään vaiheessa parantunut kuten yleensä. Tuli kummallisia kuumia aaltoja ja välillä tuntui kuin iho olisi ollut tulessa. Ajattelin että huomenna on parempi päivä. Ei ollut. Tiistaina raahauduin taas salille kaameassa väsymyksessä. Tein treenin ja 10 minuutin aerobisen. Silloin totesin että ei, tämä ei ole enää viitsimisestä kyse ja siitä ettei huvittaisi. Kroppani on oikeasti väsynyt ja haluaa lepoa. Oli pakko nöyrtyä. Kaksi treeniä jäi tekemättä tältä viikolta