Siirry pääsisältöön

Millaisia vaatteita haluaisin käyttää...

Yksi iso, vaikkakin ehkä vähän turhamainen syy laihdutukseeni on vaatteet. Rakastan kirkkaita värejä, isoja kukkakuvioita. Tällä hetkellä kuitenkin useimmiten päälleni hakeutuu mustaa. Mustahan tunnetusti hoikentaa. ☺ Musta on turvallinen. Olen jo luovuttanut sen suhteen että löytäisin vaatteita ”normaalien” kokojen puolelta. Eivät ne mahdu. Kaikki hankintani olen nyt viiden vuoden aikana tehnyt ”isojen tyttöjen” puolelta. Voi, millaista olisikaan mahtua normikoon vaatteisiin. Juuri siihen vaatteeseen minkä haluaisin. Eikä epätoivoisena selata rekkiä löytyykö kokoa 46 tai XL ja sitten vielä pettyä kun se ei edes mahdu päälle.

Treenitopit. Haluaisin käyttää istuvia hihattomia kirkkaan värisiä treenitoppeja. Niin ettei alle tarvisi pukea sitä makkaraa silottavaa alustoppia. Topissa olisi mieluusti painijaselkä jotta näkisin peilistä kuinka selkälihakseni työskentelevät treenin aikana. 


Freddyt, tai mitkä tahansa ”peppuhousut”. Tilasin netistä peppuhousuiksi kutsutut leggins tyyliset housut. Niitä löytyi jopa kokoon XXL saakka. En kuitenkaan näe että ne tällä hetkellä imartelisivat takalistoani millään tavalla. Aidot freddyt ovat heti hankintalistalla kun sellaisiin mahdun. 

Mekot. Mitkä tahansa mekot. Tällä hetkellä en koe oloani mukavaksi mekossa. Lyhyessä mekossa paksut pohkeeni näkyvat. Maksimekossa näytän valtavalta. 

Farkut. Tämä on varmaan aika selkeä. Isojen tyttöjen farkut eivät ole istuvia. Jos mahtuvat vyötäröltä kiinni, niin jäävät liian isoiksi reisistä ja takamuksesta. 

Korkokengät. Tällä hetkellä jalkani eivät kestä koroilla kävelyä ollenkaan. Painoa tulee päkiälle liikaa. Olen aina ollut myös kiusaantunut pituudestani, jota on siunaantunut siis 175 cm. Sekin usein rajoittaa korkojen käyttöä. 

Toppi/kynähame yhdistelmä. Missä vatsa saa vähän näkyä välistä. 

Bikinit. No tietty! Trauma on jäänyt kun olin n.10 v ja uskaltauduin bikineissä yyterin hiekkarannalle. Ensimmäinen kommentti vastaan tulleelta nuorelta pojalta oli että Läski. Kauheeta miten syvälle tuollainenkin muisto on juurtunut.😢


Ja monia, monia muita… Tämä jääköön nähtäväksi...😊

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Dieettiviikko 1/25

Olen tyytyväinen. En hypi onnesta tai uhoa että oon niin rautaa, mutta täytyy sanoa että tyytyväinen olen ensimmäiseen viikkoon. Haluaisin uskoa että tämä ensimmäinen viikko on myös vaikein. Ma-ke päivät olivat aivan tuskaa. Väsytti viikonlopun valvomisen jäljiltä. Sokerivieroitusoireet iskivät tosi kovana ja muutenkin suoraan sanottuna vaan v*tutti. Parasta olisi ollut vetää peitto korviin ja nukkua vain kellon ympäri. Mutta eihän sellaista voi normi-ihminen tehdä jolla on työ ja koira hoidettavana. Söin vain ohjeiden mukaan ja toitotin itselleni että kyllä tämä helpottaa. Kyllähän se helpottikin. Torstai ja perjantai menivät jo suht kivuttomasti. Tietysti perjantaina viikonlopun karkkihiiri rupesi kuiskimaan korvaani, mutta vaikka harmitti niin yritin asennoitua että nyt on dieetti ja näillä mennään. Iltapalaksi syödyt mansikat onneksi piristivät perjantai iltaakin. Lauantai päivä meni vielä todella hyvin, mutta illalla. 😢 Olin äitini luona ja veljeni perhe tuli kahville,

Dieettiviikko 14/25

Erittäin huono viikko. Maanantai alkoi ihan hyvin, kävin salilla tekemässä treenin ja pysyin ruokavaliossa. Illalla olo oli kuitenkin jotenkin ihmeellinen. Vatsaa väänsi ja olo tuntui kuumeiselta. Ja jotenkin ahdisti hirveästi. Enkä saanut seuraavana yönä nukuttuakaan.  Siitä lähti sitten alamäki. Päätin että sali saa tältä viikolta jäädä. Kun oli vaan niin huono olo. No sitten kun en salille pääse niin eihän se syöminenkään pysy ruodussa. Aloin taas kyseenalaistamaan kaikkea. Sitä kun paino ei tipu. Ja syönkö nyt kuitenkaan oikein kun yritän kituuttaa aika pienelläkin ruokavaliolla. Olenko pilannut aineenvaihduntani niin lopullisesti että laihduttaminen ei yksinkertaisesti enää onnistu. Voinko saavuttaa pienempää olomuotoa ensi vuoden syksyyn mennessä jolloin tarkoituksena oli ottaa yksi askel kohti unelmia. Tietysti elämässä on myös monia muita asioita mitkä vaikuttavat mieleen ja siihen miten hyvin pystyy laihdutusprojektiin keskittymään. Asioita joita en halua ”julkisesti” sen

Dieettiviikko 13/25

Meltdown … Joo  sellanen  tuli nyt.  Olenhan tässä jo aikani hehkuttanutkin kuinka hyvin menee . Nyt ei mennyt. Viikko meni tosi hyvin. Olihan aikomuksena vihdoin saada kunnon miinusta vaakalukemiin pitkän tasailun jälkeen. Jännitin perjantai aamun punnitusta  niin  etten nukkunut oikeastaan ollenkaan edellisenä yönä. Ihan hullua. No, vaaka näytti 500 g enemmän kuin edellisviikolla. Vaikka olin kaikkeni tehnyt. Nyt se siis saa loppua. Tuo vaa’alla käynti. Se pilaa taas niin minun  fiilikseni  että ei se ole sen arvoista. Ja täytyy nyt hyväksyä  sekin  että jos näin jatketaan niin en saavuta jouluun mennessä sitä kaksinumerois tavoitetta.  Masentaa todella paljon.  Huoh … Tiedän että vaakaa ei saisi liikaa tuijottaa, mutta  minkäs   teet  kun on ollut siitä niin riippuvainen viimeiset 30 vuotta.  Mitat otin ja ne olivat kyllä ihan mukava yllätys: ​ 2.7.2017 ​ 30.9.2017 ​ yht. paino ​ 115 kg ​ 109 kg ​ - 6 kg vyötä ​ 124 cm ​ 114 cm ​ -10 cm lantio ​ 135 cm ​ 130 cm ​