Siirry pääsisältöön

Final countdown

Huomenna se alkaa. Dieetti. 25 viikkoa täysii. Teen parhaani. Ei vaan teen kaikkeni. Ei tästä muuten tule oikeesti mitään. Kuten aikaisemminkin kirjoitin, joka kesä olen ajatellut että ens kesänä sitten… En voi loputtomiin jatkaa näin. Se on vain tehtävä. Oon hukannut liian monta vuotta tähän voivotteluun ja huonoon fiilikseen. Nyt mennään hyvällä fiiliksellä eteenpäin. Mä pystyn tähän!

Tavoitteena siis:

1.Syödä oikein. Ei mässyviikkoja, ainoastaan yksi mässypäivä jos tarvis. Ja kutsutaan sitäkin näin fitness-aikana tankkauspäiväksi. ☺ Mutta silloinkaan ei karkkia. Karkki ja suklaa ovat pahimmat viholliseni. Eli julistan sen nyt tässä: Ei karkkia seuraavaan puoleen vuoteen!

2.Treenata. Löytää taas se ilo ja hyvä olo treenaamisesta mikä mulla jo hetkellisesti oli, mutta on jostain syystä kadonnut tässä viimeisen kuukauden aikana.

3.Mahtua normikoon vaatteisiin. Tällä hetkellä en mahdu edes ”normi” vaatteiden 46 kokoon. Ainakin housut on aina hommattava isojen tyttöjen puolelta. 

4. Voida paremmin. Kyllä se vaan niin on että puhdas ruoka tekee sen hyvän olon. Ei ne sokeriherkut. Vatsa toimii paremmin ja iho on kirkkaampi kun syö hyvin. Myös aivot toimivat paremmin etkä ole jatkuvassa sumussa ja ahdistuksessa.

HUOMIO: Verrattuna aikaisempaan minulla ei ole mitään painotavoitetta! Tietysti kaksinumeroisiin lukemiin olisi kiva päästä, mutta katsotaan miten käy. Aikaisemmin liika vaakaan tuijottelu on aina masentanut, joten nyt en tee sitä. Lihas painaa kuitenkin enemmän kuin läski.

Kuitenkin toivon muutosta myös ulkomuodossani, joten ikävä kyllä on tiedettävä mistä aloittaa:

Paino: 115 kg
vyötärö: 124 cm
lantio: 135 cm

Huh, siitä siis lähdetään taas. Jee!!! Fiilareissa olen! Seuraavat mitat vasta sitten projektin puolessa välissä. Ja tietenkin lopuksi.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Dieettiviikko 14/25

Erittäin huono viikko. Maanantai alkoi ihan hyvin, kävin salilla tekemässä treenin ja pysyin ruokavaliossa. Illalla olo oli kuitenkin jotenkin ihmeellinen. Vatsaa väänsi ja olo tuntui kuumeiselta. Ja jotenkin ahdisti hirveästi. Enkä saanut seuraavana yönä nukuttuakaan.  Siitä lähti sitten alamäki. Päätin että sali saa tältä viikolta jäädä. Kun oli vaan niin huono olo. No sitten kun en salille pääse niin eihän se syöminenkään pysy ruodussa. Aloin taas kyseenalaistamaan kaikkea. Sitä kun paino ei tipu. Ja syönkö nyt kuitenkaan oikein kun yritän kituuttaa aika pienelläkin ruokavaliolla. Olenko pilannut aineenvaihduntani niin lopullisesti että laihduttaminen ei yksinkertaisesti enää onnistu. Voinko saavuttaa pienempää olomuotoa ensi vuoden syksyyn mennessä jolloin tarkoituksena oli ottaa yksi askel kohti unelmia. Tietysti elämässä on myös monia muita asioita mitkä vaikuttavat mieleen ja siihen miten hyvin pystyy laihdutusprojektiin keskittymään. Asioita joita en halua ”julkisesti” sen

Terveys

Viittasin jo aiemmassa tekstissäni siihen että kuinka syyni laihduttaa on nyt muuttunut ulkonäöllisten seikkojen lisäksi terveydellisiin syihin. Olen enemmän kuin kiitollinen siitä että toistaiseksi minulla ei ole mitään lihavuuteen liittyviä sairauksia. Tai en tiedä luokitellaanko kilpirauhasen vajaatoiminta näihin, mutta siis siihen minulla tosiaan on lääkitys. Mutta diabetesta, kolesterolia tai sydän-ja verisuonisairauksia minulla ei ole. VIELÄ. Terveyteen luen kuuluvaksi myös liikunnan. Ja kun huomasin että liikkumiseni alkoi painostani kärsimään tiesin että olin tullut pohjalle. Olimme kaksi vuotta sitten siskoni kanssa ulkomaanmatkalla suurkaupungissa. Helpoin ja halvin tapa liikkua ympäriinsä oli kävellen. Päivittäin askelmittarit näyttivät lähes 10 km matkoja. Täytyy sanoa että päivän päätteeksi olin oikeasti todella väsynyt. Sänkyyn mennessä pohkeet tykyttivät ja polvet särkivät. Yksi kauhukohta oli se kun olimme ilmottautuneet ohjatulle kaupunkikierrokselle ja paikalle

Kehtaanko?

Olen tässä mietiskellyt että kuinka paljon haluan ja kehtaan kertoa painonpudotusprojektistani omissa somekanavissa. Aikanaan kun olen onnistuneita laihdutuksia tehnyt eivät tälläiset muutoskuvat ole olleet vielä niin suosittuja eikä instagramia edes olemassa.☺ Olen jonkun kuvan instaani laittanut siitä että olen salilla käynyt, mutta varsinaisesta projektista en ole kertonut mitään. Miksi? Koska mietin että kehtaanko. Mietin liikaa mitä muut ajattelevat ja se on aina ollut iso ongelmani. Luovuin ensimmäisestä mahdollisesta poikaystävästänikin sen vuoksi kun ajattelin että mitä muut ajattelisivat. Ihan kauheaa. Eikö tämä kuitenkin ole minun elämäni ja minun kuuluisi tehdä omat päätökset ja seistä niiden takana huolimatta siitä mitä muut sanovat. No tästä päästäänkin toiseen isompaan ongelmaan eli Itsetuntooni, mutta siitä tulisi ihan kokonaan toinen teksti. No miksi minun pitäisi kertoa somessa projektistani. Siinäkin on kaksi puolta. Toisaalta siitä tulisi positiivisella tavalla p