Dieettiviikko 13/25

Meltdown… Joo sellanen tuli nyt. Olenhan tässä jo aikani hehkuttanutkin kuinka hyvin menee. Nyt ei mennyt. Viikko meni tosi hyvin. Olihan aikomuksena vihdoin saada kunnon miinusta vaakalukemiin pitkän tasailun jälkeen. Jännitin perjantai aamun punnitusta niin etten nukkunut oikeastaan ollenkaan edellisenä yönä. Ihan hullua. No, vaaka näytti 500 g enemmän kuin edellisviikolla. Vaikka olin kaikkeni tehnyt. Nyt se siis saa loppua. Tuo vaa’alla käynti. Se pilaa taas niin minun fiilikseni että ei se ole sen arvoista. Ja täytyy nyt hyväksyä sekin että jos näin jatketaan niin en saavuta jouluun mennessä sitä kaksinumerois tavoitetta.

Masentaa todella paljon. Huoh… Tiedän että vaakaa ei saisi liikaa tuijottaa, mutta minkäs teet kun on ollut siitä niin riippuvainen viimeiset 30 vuotta.

Mitat otin ja ne olivat kyllä ihan mukava yllätys:

2.7.201730.9.2017yht.

paino115 kg109 kg- 6 kg

vyötä124 cm114 cm-10 cm

lantio135 cm130 cm-5 cm

Joulukuussa voisi sitten katsoa noita seuraavan kerran. Nyt täytyy vain jatkaa tekemistä. Eihän tässä muukaan auta. Toivoisin että voisin olla positiivisempi, mutta tällä hetkellä en siihen pysty. Tosiaan pe,la ja su tuli sitten syötyä ohi oikein kunnolla. Jos jotain hyvää niin tein kuitenkin treenit.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Dieettiviikko 14/25

Erittäin huono viikko. Maanantai alkoi ihan hyvin, kävin salilla tekemässä treenin ja pysyin ruokavaliossa. Illalla olo oli kuitenkin jotenkin ihmeellinen. Vatsaa väänsi ja olo tuntui kuumeiselta. Ja jotenkin ahdisti hirveästi. Enkä saanut seuraavana yönä nukuttuakaan. Siitä lähti sitten alamäki. Päätin että sali saa tältä viikolta jäädä. Kun oli vaan niin huono olo. No sitten kun en salille pääse niin eihän se syöminenkään pysy ruodussa. Aloin taas kyseenalaistamaan kaikkea. Sitä kun paino ei tipu. Ja syönkö nyt kuitenkaan oikein kun yritän kituuttaa aika pienelläkin ruokavaliolla. Olenko pilannut aineenvaihduntani niin lopullisesti että laihduttaminen ei yksinkertaisesti enää onnistu. Voinko saavuttaa pienempää olomuotoa ensi vuoden syksyyn mennessä jolloin tarkoituksena oli ottaa yksi askel kohti unelmia. Tietysti elämässä on myös monia muita asioita mitkä vaikuttavat mieleen ja siihen miten hyvin pystyy laihdutusprojektiin keskittymään. Asioita joita en halua ”julkisesti” sen

Lue lisää

Dieettiviikko 5/25

Kaipaan lepoa. Tuntui että nyt tällä viikolla tuli jonkinlainen seinä vastaan. Maanantaina menin salille vaikka väsytti ihan sikana. Ja tyhmänä vielä hyppäsin salin vaa’alle ja sehän näytti hirvittäviä lukemia viikonlopun jäljiltä. Sitten se tapahtui. Istuin kaappini edessä ja kyyneleet alkoivat virtaamaan. En vaan jaksa. Väsytti, kiukutti, ketutti. Kävin pienen neuvottelun itseni kanssa ja lupasin että kunhan teet selkätreenin voit jättää aerobisen väliin. Tein treenin ja lisäksi vielä 10 min aerobisen. Fiilis ei kuitenkaan missään vaiheessa parantunut kuten yleensä. Tuli kummallisia kuumia aaltoja ja välillä tuntui kuin iho olisi ollut tulessa. Ajattelin että huomenna on parempi päivä. Ei ollut. Tiistaina raahauduin taas salille kaameassa väsymyksessä. Tein treenin ja 10 minuutin aerobisen. Silloin totesin että ei, tämä ei ole enää viitsimisestä kyse ja siitä ettei huvittaisi. Kroppani on oikeasti väsynyt ja haluaa lepoa. Oli pakko nöyrtyä. Kaksi treeniä jäi tekemättä tältä viikolta

Lue lisää

Terveys

Viittasin jo aiemmassa tekstissäni siihen että kuinka syyni laihduttaa on nyt muuttunut ulkonäöllisten seikkojen lisäksi terveydellisiin syihin. Olen enemmän kuin kiitollinen siitä että toistaiseksi minulla ei ole mitään lihavuuteen liittyviä sairauksia. Tai en tiedä luokitellaanko kilpirauhasen vajaatoiminta näihin, mutta siis siihen minulla tosiaan on lääkitys. Mutta diabetesta, kolesterolia tai sydän-ja verisuonisairauksia minulla ei ole. VIELÄ. Terveyteen luen kuuluvaksi myös liikunnan. Ja kun huomasin että liikkumiseni alkoi painostani kärsimään tiesin että olin tullut pohjalle. Olimme kaksi vuotta sitten siskoni kanssa ulkomaanmatkalla suurkaupungissa. Helpoin ja halvin tapa liikkua ympäriinsä oli kävellen. Päivittäin askelmittarit näyttivät lähes 10 km matkoja. Täytyy sanoa että päivän päätteeksi olin oikeasti todella väsynyt. Sänkyyn mennessä pohkeet tykyttivät ja polvet särkivät. Yksi kauhukohta oli se kun olimme ilmottautuneet ohjatulle kaupunkikierrokselle ja paikalle

Lue lisää

Hae tästä blogista