Siirry pääsisältöön

Viikkoraportti 16


Hyvä viikko pitkästä aikaa. Näinhän sen pitäiskin mennä. Syödään tarpeeksi ja säännöllisesti. Ja treenataan kovaa. 

Maanantaikaan ei ollut kovin rankka, vaikka ajattelin että viikonlopun mässäilyjen jäljiltä saisi taas kärsiä jäätävistä vieroitusoireista. Mutta ei, en joutunut edes buranaanturvautumaan. Se pieni orastavakin päänsärky lähti heti kun treenissä sain hartioita kunnolla liikkeelle.

Isommille aterioille pitäisi aina saada mahdutettua kasviksia. Olen TODELLA huono syömään kasviksia. En tykkää niiden mausta tai koostumuksesta. Salaatti on ihan ok, mutta välillä kaipaa ns lämmintä lisuketta eikä aina vaan kylmiä salaatinlehtiä. Mutta nyt olen keksinyt hyvän keinon tähänkin ongelmaan. Keitän pussillisen kukkakaalia ja pussillisen parsakaalia erittäin pehmeiksi. Sitten kun otan ne kattilasta pois muussaan ne eräänlaiseksi soseeksi. Suolaa vähän päälle ja sitä sitten syön kanan kera. Voi vitsit on muuten hyvää. Ja tosiaan lämmitän sitten tämän koko satsin mikrossa niin onpaljon mukavampi syödä lämmintä ruokaa. 

Viikonlopussa oli taas omat haasteensa. Olin lapsuudenkodissa viettämässä viikonloppua, ja siellä sitä keksiä ja pullaa on aina tarjolla. Olin totuttanut itseni siihen että kun käyn keittiössä voin aina samalla napsaista yhden tai kaksi keksiä. Mutta eihän siitä tule mitään. Niistäkin huomaamatta napsituista kertyy ihan uskomattoman paljon kaloreita. No onnistuin olemaan ottamatta yhtäkään! Hyvä minä! Iltapalaksi söinkin suunnitellusti Lohilon prodejäätelöä, mikä on ihan parasta. <3 Cookie Dough on tämänhetkinen suosikkini. Sunnuntaina söin luvan kanssa cheat mealini. Eli 4 kauraleipää juustolla ja mutakakun. Oli hyvää, mutta nopeasti tuli ähky ja ällö olo.

Fiilis on jo 100x parempi. Vaa’alla olen hypännyt valkun kielloista huolimatta. Nyt aion viedä sen äitini luokse piiloon, ettei tule edes kiusausta. Ihan turhaa itsensä kiduttamista. Pääsee siitäkin. Ja vasta sitten luvan kanssa käyn sillä. Tuossa marraskuun lopulla suunnilleen. Jotta tiedetään missä mennään ja miten ruokavalio sopii. Nyt vaan all out!
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Dieettiviikko 14/25

Erittäin huono viikko. Maanantai alkoi ihan hyvin, kävin salilla tekemässä treenin ja pysyin ruokavaliossa. Illalla olo oli kuitenkin jotenkin ihmeellinen. Vatsaa väänsi ja olo tuntui kuumeiselta. Ja jotenkin ahdisti hirveästi. Enkä saanut seuraavana yönä nukuttuakaan.  Siitä lähti sitten alamäki. Päätin että sali saa tältä viikolta jäädä. Kun oli vaan niin huono olo. No sitten kun en salille pääse niin eihän se syöminenkään pysy ruodussa. Aloin taas kyseenalaistamaan kaikkea. Sitä kun paino ei tipu. Ja syönkö nyt kuitenkaan oikein kun yritän kituuttaa aika pienelläkin ruokavaliolla. Olenko pilannut aineenvaihduntani niin lopullisesti että laihduttaminen ei yksinkertaisesti enää onnistu. Voinko saavuttaa pienempää olomuotoa ensi vuoden syksyyn mennessä jolloin tarkoituksena oli ottaa yksi askel kohti unelmia. Tietysti elämässä on myös monia muita asioita mitkä vaikuttavat mieleen ja siihen miten hyvin pystyy laihdutusprojektiin keskittymään. Asioita joita en halua ”julkisesti” sen
Lähetä kommentti
Lue lisää

Terveys

Viittasin jo aiemmassa tekstissäni siihen että kuinka syyni laihduttaa on nyt muuttunut ulkonäöllisten seikkojen lisäksi terveydellisiin syihin. Olen enemmän kuin kiitollinen siitä että toistaiseksi minulla ei ole mitään lihavuuteen liittyviä sairauksia. Tai en tiedä luokitellaanko kilpirauhasen vajaatoiminta näihin, mutta siis siihen minulla tosiaan on lääkitys. Mutta diabetesta, kolesterolia tai sydän-ja verisuonisairauksia minulla ei ole. VIELÄ. Terveyteen luen kuuluvaksi myös liikunnan. Ja kun huomasin että liikkumiseni alkoi painostani kärsimään tiesin että olin tullut pohjalle. Olimme kaksi vuotta sitten siskoni kanssa ulkomaanmatkalla suurkaupungissa. Helpoin ja halvin tapa liikkua ympäriinsä oli kävellen. Päivittäin askelmittarit näyttivät lähes 10 km matkoja. Täytyy sanoa että päivän päätteeksi olin oikeasti todella väsynyt. Sänkyyn mennessä pohkeet tykyttivät ja polvet särkivät. Yksi kauhukohta oli se kun olimme ilmottautuneet ohjatulle kaupunkikierrokselle ja paikalle
2 kommenttia
Lue lisää

Kehtaanko?

Olen tässä mietiskellyt että kuinka paljon haluan ja kehtaan kertoa painonpudotusprojektistani omissa somekanavissa. Aikanaan kun olen onnistuneita laihdutuksia tehnyt eivät tälläiset muutoskuvat ole olleet vielä niin suosittuja eikä instagramia edes olemassa.☺ Olen jonkun kuvan instaani laittanut siitä että olen salilla käynyt, mutta varsinaisesta projektista en ole kertonut mitään. Miksi? Koska mietin että kehtaanko. Mietin liikaa mitä muut ajattelevat ja se on aina ollut iso ongelmani. Luovuin ensimmäisestä mahdollisesta poikaystävästänikin sen vuoksi kun ajattelin että mitä muut ajattelisivat. Ihan kauheaa. Eikö tämä kuitenkin ole minun elämäni ja minun kuuluisi tehdä omat päätökset ja seistä niiden takana huolimatta siitä mitä muut sanovat. No tästä päästäänkin toiseen isompaan ongelmaan eli Itsetuntooni, mutta siitä tulisi ihan kokonaan toinen teksti. No miksi minun pitäisi kertoa somessa projektistani. Siinäkin on kaksi puolta. Toisaalta siitä tulisi positiivisella tavalla p
2 kommenttia
Lue lisää