Siirry pääsisältöön

Dieettiviikko 2/25

Toka dieettiviikko takana. Raportti tulee vähän myöhässä, sillä maanantai oli töistä vapaa, joten ”lomailin” sitten vielä sen päivän.

Toka viikko meni tosi hyvin. Nimenomaan viikko. Viikonloppu ei sitten niinkään. Viikolla tosiaan söin pilkuntarkasti ja treenasin. Lauantaikin meni vielä ihan ok. Vaikkakin silloin tuli syötyä ulkona ravintolassa. Ja ei, en valinnut listalta kaikista kevyintä ja dieettiin sopivaa vaihtoehtoa, vaan tein tietoisen päätöksen ottaa sellaisen annoksen minkä halusin. Eli silloin tuli syötyä vain yksi iso annos päivän aikana. Mutta muuten ok. Sunnuntaina sitten oli syntymäpäiväjuhlat perheessä ja herkkuja tuli syötyä ihan liikaa. Kakkua, keksejä ja karjalanpiirakoita. Sen verran että oli oikeasti huono olo. Huoh, ei hyvä juttu. Kehtaanko edes kertoa tähän tekstiin eilisestä. Eilen piti olla jo kunnolla, mutta kun vapaa. Menin ostoksille ja tietenkin taas tuli syötyä ulkona. Enkä taaskaan valinnut listan kevyintä vaihtoehtoa. L Lisäksi illalla vielä suklaacashew pähkinöitä pussillinen ja nachoja. +3 pullaa. Ai kauheeta. Mistä tämä ahmintahirviö taas pääsi valloilleen.

Treenejä tuli viime viikkoon neljä kertaa ja lisäksi neljä aerobista. Siitä iso peukku.
Jatkossa täytyy ottaa harkintaan nuo ravintolakäynnit. Onko ok syödä silloin kunnon annos, koska ravintolakäyntejä ei kuitenkaan tule niin usein. Ei edes kerta viikkoon. Vai pitäisikö nyt dieetin aikana pitää tiukka linja myös ulkona syödessä. Se siis mietinnän alle.

Kerronko vielä salaisuuden. Vaikka vannoin vaa’attomuutta alussa niin olen silti punninnut itseni kerran viikossa. Painoa on nyt alusta lähtenyt 3,3 kg. Ja aloituspaino ei ollut 112 kg kuten alun perin luulin vaan huikeat 115 kg. Kun siis punnitsin itseni tutulla ja turvallisella vaa’alla. Eli siitä siis lähdettiin. Haluaisin ehkä sittenkin punnita itseni joka viikko, jotta tiedän missä mennään. Mutta yritän suhtautua siihen neutraalimmin kuin aikasemmin. Eli en anna sen lukeman määritellä oloani tai fiilista seuraavalle viikolle. Välillä tulee tasaus vaiheita ja silloin täytyy vain painaa eteenpäin. 

Nyt kurkkua vähän kutittelee ja olo tuntuu tukkoiselta. Mutta katsotaan josko menisi pienellä ohi. Nyt vaan eteenpäin.

Kommentit

  1. Itsekin olen miettinyt puntarissa käymistä. Maanantaina alkaneen projektin myötä en ole aloittanut itseni punnitsemista päivittäin, kuten aiemmin. Itsekin olen miettinyt, että punnitsenko itseni kerran viikossa vai en. Aika näyttää... Yritän jättää punnitsematta. Vaikka painon putoaminen tuo hyvää fiilistä, niin painon putoamattomuutta on vaikea käsitellä. Jos olen tehnyt mielestäni paljon töitä viikon aikana ja paino putoaa 0-0,5kg tai nousee, niin harmitus on suuri ja ahmimiseen sortuminen suurempaa. Painon muutos viikossa ei tosiaan määrittele sitä, olenko syönyt ja liikkunut terveellisesti viikon aikana.

    VastaaPoista
  2. Vaaka on vaikea kapine. Se ei saisi määritellä sitä omaa fiilistä vaan ainoastaan antaa vinkkiä ja ohjata oikeaan suuntaan laihduttamisen kanssa. Miksi se silti määrittää niin paljon sitä miltä sinusta tuntuu.
    Hyvä esimerkki siitä että paino ei oikeasti kerro mitään on bloggari Punttimimmi. Kannattaa käydä katsomassa. Tyttö painaa yli 90 kg ja näyttää todella hyvältä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Dieettiviikko 14/25

Erittäin huono viikko. Maanantai alkoi ihan hyvin, kävin salilla tekemässä treenin ja pysyin ruokavaliossa. Illalla olo oli kuitenkin jotenkin ihmeellinen. Vatsaa väänsi ja olo tuntui kuumeiselta. Ja jotenkin ahdisti hirveästi. Enkä saanut seuraavana yönä nukuttuakaan.  Siitä lähti sitten alamäki. Päätin että sali saa tältä viikolta jäädä. Kun oli vaan niin huono olo. No sitten kun en salille pääse niin eihän se syöminenkään pysy ruodussa. Aloin taas kyseenalaistamaan kaikkea. Sitä kun paino ei tipu. Ja syönkö nyt kuitenkaan oikein kun yritän kituuttaa aika pienelläkin ruokavaliolla. Olenko pilannut aineenvaihduntani niin lopullisesti että laihduttaminen ei yksinkertaisesti enää onnistu. Voinko saavuttaa pienempää olomuotoa ensi vuoden syksyyn mennessä jolloin tarkoituksena oli ottaa yksi askel kohti unelmia. Tietysti elämässä on myös monia muita asioita mitkä vaikuttavat mieleen ja siihen miten hyvin pystyy laihdutusprojektiin keskittymään. Asioita joita en halua ”julkisesti” sen

Dieettiviikko 5/25

 Kaipaan lepoa. Tuntui että nyt tällä viikolla tuli jonkinlainen seinä vastaan. Maanantaina menin salille vaikka väsytti ihan sikana. Ja tyhmänä vielä hyppäsin salin vaa’alle ja sehän näytti hirvittäviä lukemia viikonlopun jäljiltä. Sitten se tapahtui. Istuin kaappini edessä ja kyyneleet alkoivat virtaamaan. En vaan jaksa. Väsytti, kiukutti, ketutti. Kävin pienen neuvottelun itseni kanssa ja lupasin että kunhan teet selkätreenin voit jättää aerobisen väliin. Tein treenin ja lisäksi vielä 10 min aerobisen. Fiilis ei kuitenkaan missään vaiheessa parantunut kuten yleensä. Tuli kummallisia kuumia aaltoja ja välillä tuntui kuin iho olisi ollut tulessa. Ajattelin että huomenna on parempi päivä. Ei ollut. Tiistaina raahauduin taas salille kaameassa väsymyksessä. Tein treenin ja 10 minuutin aerobisen. Silloin totesin että ei, tämä ei ole enää viitsimisestä kyse ja siitä ettei huvittaisi. Kroppani on oikeasti väsynyt ja haluaa lepoa. Oli pakko nöyrtyä. Kaksi treeniä jäi tekemättä tältä viikolta

Terveys

Viittasin jo aiemmassa tekstissäni siihen että kuinka syyni laihduttaa on nyt muuttunut ulkonäöllisten seikkojen lisäksi terveydellisiin syihin. Olen enemmän kuin kiitollinen siitä että toistaiseksi minulla ei ole mitään lihavuuteen liittyviä sairauksia. Tai en tiedä luokitellaanko kilpirauhasen vajaatoiminta näihin, mutta siis siihen minulla tosiaan on lääkitys. Mutta diabetesta, kolesterolia tai sydän-ja verisuonisairauksia minulla ei ole. VIELÄ. Terveyteen luen kuuluvaksi myös liikunnan. Ja kun huomasin että liikkumiseni alkoi painostani kärsimään tiesin että olin tullut pohjalle. Olimme kaksi vuotta sitten siskoni kanssa ulkomaanmatkalla suurkaupungissa. Helpoin ja halvin tapa liikkua ympäriinsä oli kävellen. Päivittäin askelmittarit näyttivät lähes 10 km matkoja. Täytyy sanoa että päivän päätteeksi olin oikeasti todella väsynyt. Sänkyyn mennessä pohkeet tykyttivät ja polvet särkivät. Yksi kauhukohta oli se kun olimme ilmottautuneet ohjatulle kaupunkikierrokselle ja paikalle